Hopeaväri

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hopeavärit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hopeavärit
Hopeanmusta islanninhevonen
Hopeanmusta islanninhevonen
Synonyymit ja lyhenteet
Lyhenne: hpm, hprn
Genotyyppi
Geeni: ZZ tai Zz
Selitys: Homotsygootti tai heterotsygootti dominoiva hopeageeni (rautiaalla pohjavärillä ei muutoksia fenotyypissä)
Fenotyyppi
Runko: Musta pohjaväri haalistuu harmaasta tummansuklaanruskeaan, ruunikon pohjavärissä ei muutoksia
Jouhet: Mustat jouhet haalistuvat harmaiksi tai hopeanvalkoisiksi
Iho: Tumma
Muuta: Usein papurikkokuvio; ruunikon mustat jalat voivat haalistua harmaiksi tai tummanruskeiksi

Hopeavärit ovat ryhmä hevosen niin kutsuttuja erikoisvärejä, jonka saa aikaan vallitseva "hopeageeni" Z. Hopeageenin vaikutuksesta hevosen musta pigmentti eli eumelamiini haalistuu. Mustista jouhista tulee tällöin aivan vaaleita (tavallisesti hohtavan hopeanharmaita), mustasta peitinkarvasta puolestaan enemmän tai vähemmän harmahtavan ruskeaa. Mustaa väriä saattaa kuitenkin jäädä raajojen alaosaan. Hopeavärisen hevosen pää on tavallisesti muita ruumiinosia tummempi, ja rungossa esiintyy usein hyvin selkeitä papurikkotäpliä. Hopeaväriset varsat syntyvät haalistuneilta osiltaan hyvin vaaleina ja niillä on kasvuiässä, mahdollisesti myös täysikasvuisina, raidalliset kaviot.

Vaikutus pohjaväriin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska hopeageeni vaikuttaa ainoastaan karvoituksen mustaan pigmenttiin, se ei näy kauttaaltaan ruskeissa rautiaissa hevosissa millään tavalla. Rautias yksilö voi kuitenkin kantaa hopeageeniä ja periyttää sitä jälkeläisilleen. Ruunikkopohjalla hopeageeni tuottaa hopeanruunikon, mustalla pohjalla hopeanmustan värin.

Hopeanruunikolla jalat jäävät yleensä ruunikkomaisen mustiksi, kun taas hopeanmusta hevonen - jouhiltaan erittäin vaalea, rungostaan ja raajoistaan melko tasaisesti tumman- tai harmahtavanruskea - on varsin tunnusomaisen näköinen. Varsinkin hopeanmustat hevoset ovat myös usein vahvasti papurikkotäpläisiä.

Hopeageeni vaikuttaa mustaan pigmenttiin samalla tavalla kaikkien hevosen värien yhteydessä. Esimerkiksi hopeanruunivoikko ja hopeanhiirakko väri ovat täysin mahdollisia ja todennäköisesti tunnistettavissa. Sen sijaan useamman erikoisvärin yhdistelmä, esimerkiksi hopeanruunivoikonhallakko, jossa ruunikkoon pohjaväriin vaikuttaisivat sekä hopea-, voikko- että hallakkogeenit, voi olla erittäin vaikea luotettavasti tunnistaa muuten kuin geenitestien tai mahdollisesti jälkeläisten värien perusteella. Kunkin erikoisvärin suhteellisen harvinaisuuden ja osittaisen rotukohtaisuuden vuoksi tällaiset yhdistelmät ovat kuitenkin hyvin harvinaisia ja tulevat kyseeseen lähinnä islanninhevosilla, shetlanninponeilla ja joillakin amerikkalaisroduilla.

Hopeanmusta kalliovuortenhevonen: hopeageenin haalistava vaikutus on erityisen voimakas jouhissa. Rungon karva on vaaleanruskeanharmaata ja siinä näkyy selkeä papurikkokuvio
Hopeanruunikko: harja ja häntä ovat mustan sijasta hopeanharmaat. Väri muistuttaa hamppuharjaista rautiasta, mutta tummat korvankärjet ja koivet viittaavat ruunikkoon pohjaväriin.

Samankaltaisia värejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liinaharjaisia rautiaita. Hopeanmustan hevosen jalat olisivat ainakin jonkin verran tummat ja jouhet hopeanvalkoiset, eivät kellertävänvaaleat.

Jouhet ovat sekä hopeanruunikolla että hopeanmustalla hevosella liinakkomaisen vaaleat, joten hopeaväristä hevosta saatetaan luulla rautiaaksi. Ennen hopeageenin tunnistamista monet hopeaväriset hevoset rekisteröitiin esimerkiksi Suomessa liina- tai hamppuharjaisiksi "sysirautiaiksi" tai "kanelinrautiaiksi". Myös erittäin tummia liinakkoja rautiaita on kuitenkin olemassa.

Esimerkiksi suomenhevosissa esiintyy hopeanruunikoiden lisäksi myös ruunikoita, joiden jouhet kulottuvat eli haalistuvat auringonvalossa voimakkaastikin. Myös tällaiset kulojouhiset ruunikot on vanhastaan saatettu rekisteröidä esimerkiksi "kanelinrautiaiksi", koska niiden jouhet eivät ole selkeän mustat vaikka jalat, korvat ja turpa usein ovatkin. Kulojouhisten yksilöiden harja ja häntä ovat kuitenkin lähinnä sekavärisiä, eivät liinakkomaisen vaaleita kuten hopeanruunikoilla.

Hopeageeniä tiedetään esiintyvän tietyissä roduissa kuten suomenhevosella, islanninhevosella, shetlanninponilla sekä useilla amerikkalaisroduilla kuten kalliovuortenhevosella. Geeni on kuitenkin tunnettu vasta melko vähän aikaa, eikä hopeavärien olemassaoloa monessa muussa rodussa ole vielä tunnistettu. Esimerkiksi hopeanmustat hevoset saatetaan kirjata näiden rotujen rekistereissä liinaharjaisiksi sysirautiaiksi.

  • Viitanen J: "Perusväriä vaalentavat tekijät (Värit ja värigenetiikka, osa 2)", Hevoset ja ratsastus 2002/3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]