Hoosianna

Ihmiset huutamassa ”hoosianna” Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin. Gustave Dorén piirros vuodelta 1891.

Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee ”oi auta” tai ”pelasta”, mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona. Vanhassa testamentissa sana esiintyy muun muassa psalmissa 118 (jae 25).

Kaikissa evankeliumeissa kerrotaan, että kun Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin, kansanjoukko (tai Luukkaan mukaan hänen opetuslapsensa) ottivat hänet riemuiten vastaan ja huusivat hoosiannaa (Matt. 21:1–11, Mark. 11:1–10, Luuk. 19:29–38, Joh. 12:12–19). Tämä tapahtui kuitenkin vain muutamaa päivää ennen hänen ristiinnaulitsemistaan. Tapauksen muistoksi vietetään palmusunnuntaita.

Sana esiintyy yleisesti myös kristillisissä hymneissä ja virsissä, joista Suomessa tunnetuin on G. J. Voglerin säveltämä Hoosianna-hymni (virsi 1 nykyisessä virsikirjassa). Sana sisältyy muun muassa messuissa laulettavaan Sanctus-hymniin.

Hoosianna-hymnin laulaminen ensimmäisenä adventtisunnuntaina on vanha perinne Suomessa ja Ruotsissa. Hymnillä on ikää yli 200 vuotta.

Uskonnollisen perinteen ulkopuolella termiä ’hoosianna’ käytetään suomessa joissain puhekielisissä yhteyksissä metaforisesti verbin ’huutaa’ kanssa kuvaamaan suurta iloa, innostuneisuutta tai vahvaa kokemusta tai toimintaa, josta oletettavasti aiheutuu vastaavaa tunnetta tai tunteita.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hoosianna Wikimedia Commonsissa