Hollanninpunaherukka
Hollanninpunaherukka | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Saxifragales |
Heimo: | Herukkakasvit Grossulariaceae |
Suku: | Herukat Ribes |
Laji: | × pallidum |
Kaksiosainen nimi | |
Ribes × pallidum |
|
Synonyymit | |
|
Hollanninpunaherukka (Ribes × pallidum) on herukoiden sukuun kuuluva kasvilaji, joka on syntynyt alppipunaherukan (Ribes petraeum) ja pohjanpunaherukan (Ribes spicatum) risteytyessä.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hollanninpunaherukka on 0,5-1,5 metrin korkuiseksi kasvava kesävihanta pensas, joka muistuttaa Suomessakin luonnonvaraisena kasvavaa pohjanpunaherukkaa (Ribes spicatum). Hollanninpunaherukan paksut, kierteiset lehdet ovat kuitenkin suurempia kuin pohjanpunaherukalla, eivätkä ne ole yhtä karvaisia. Vielä enemmän hollanninpunaherukka muistuttaa kartanonpunaherukkaa (Ribes × houghtonianum), joka myös on kahden herukkalajin välinen risteymä.
Hollanninpunaherukan tertuissa kasvavat kukat ovat viisiteräisiä. Hedelmä on punainen pohjusmarja.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hollanninpunaherukkaa ei esiinny missään luonnonvaraisena. Sen sijaan se on yleinen viljelykasvi, ja se voi levitä puutarhoista myös luontoon lehtoihin, rannoille ja pientareille. Etelä-Suomessa laji onkin varsin yleinen viljelykarkulaisena.
Sienitauteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hollanninpunaherukkaa vaivaavia sienitauteja ovat muun muassa herukansararuoste (Puccinia ribesii-caricis), sembranherukkaruoste (Cronartium ribicola), punaherukanruoste (Puccinia ribis), karviaishärmä (Podosphaera mors-uvae), punapahkasieni (Nectria cinnabarina) ja herukanvalkolaikku (Mycosphaerella ribis).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuitunen, Tuomo: Luopioisten kasvisto: Hollanninpunaherukka (Ribes x pallidum) luopioistenkasvisto.fi. Viitattu 9.2.2020.