Hjalmar Palmu
Hjalmar Palmu (3. kesäkuuta 1891 Luumäki – 26. syyskuuta 1956) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana sotilaskoulutuksensa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueen johtajana Valkoisessa Armeijassa.[1][2]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palmun vanhemmat olivat räätäli Matti Palmu ja Liisa Huomo. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Vappu Jantusen kanssa, joka kuoli vuonna 1935 ja avioitui toistamiseen vuonna 1939 Elina Edit Rautavan kanssa. Palmu kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1926 ja Rannikkopuolustuksen miinakurssin vuonna 1929.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palmu työskenteli autonkuljettajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan 21. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 18. huhtikuuta 1916 alkaen pataljoonan täydennysjoukkoon. Täydennysjoukosta hänet siirrettiin 3. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916 alkaen, josta hänet siirrettiin takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon 23. heinäkuuta 1917. Täydennysjoukosta hänet palautettiin takaisin pataljoonaan 17. elokuuta 1917 ja hänet sijoitettiin tällä kertaa 4. komppaniaan. Palmu osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palmu astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella sekä Viipurin ympäristössä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palmu palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti 3. Hänet siirrettiin 22. tammikuuta 1919 alkaen Terijoen rajavartiopataljoonaan. Armeijasta hän erosi 28. kesäkuuta 1919 ja siirtyi viljelemään omistamaansa tilaa. Tilanhoidon hän jätti 11. toukokuuta 1921, jolloin hän siirtyi vartijaksi Viipurin lääninvankilaan, jossa hän työskenteli 1. heinäkuuta 1924 saakka. Takaisin armeijaan Palmu palasi, kun hän kirjautui 20. tammikuuta 1925 oppilaaksi Rannikkotykistön kapitulanttikouluun. Opintojen päätyttyä hänet määrättiin 20. joulukuuta 1925 alkaen vääpeliksi Rannikkotykistörykmentti I:een, jossa hänet kiinnitettiin 31. tammikuuta 1921 alkaen nuoremmaksi upseeriksi rykmentin toimituskomppaniaan. Rannikkotykistöstä Palmu siirtyi Rannikkolaivaston palvelukseen erikoismestarin vakanssilla 1. lokakuuta 1932 alkaen ja määrättiin palvelukseen tykkivene Uusimaan tykkimestariksi. Tykkiveneeltä hänet siirrettiin 30. syyskuuta 1933 Rannikkotykistörykmentti 3:een ja edelleen 31. lokakuuta 1933 alkaen miinamestariksi Rannikkotykistörykmentti l:n toimituskomppaniaan. Armeijasta Palmu erosi sairauden vuoksi 30. kesäkuuta 1938.[1][2]
Talvi ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palmu osallistui talvisotaan komppaniaupseerina 2. Erillisessä Rannikkotykistöpatteriston miinakomppaniassa. Myöhemmin hänet siirrettiin talousupseeriksi Helsingin Laivasto-osastoon, jossa palvelikin sodan loppuun saakka. Hän jatkoi toimessa aluksi myös välirauhan aikana, josta hänet siirrettiin myöhemmin Uudenmaan Rannikkoprikaatiin talousvirkailijaksi. Jatkosodan puhjettua Palmu siirrettiin taloudenhoitajaksi Uudenmaan Rannikkoprikaatin Esikuntakomppaniaan, jossa tehtävässä hän oli koko sodan ajan. Sotien jälkeen Palmu jatkoi armeijan palveluksessa taloudenhoitajana Suomenlinnan Rannikkolinnakkeiston esikuntakomppaniassa vuoteen 1945 saakka, jolloin hän erosi armeijan palveluksesta. Eronsa jälkeen hän työskenteli työnjohtajana Suomenlinnan Komendanttitoimistossa vuoteen 1956 saakka ja oli samalla Asunto Oy Viertotie 32:n isännöitsijänä.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.