Hihhuli
Hihhuli on alun perin (jyrkästä) lestadiolaisesta tai kiihkoilijasta, intoilijasta käytetty halventava nimitys[1], mutta nykyään sillä viitataan myös mitä tahansa uskontoa vahvasti kannattavaan henkilöön. Sanaa on käytetty 1800-luvulta asti. Sana muodostui lestadiolaisten tilaisuuksissa liikutuksissa olleiden hih huh -huudoista. Lestadiolaisuuden yleinen nimitys oli 1800-luvulla "hihhulilaisuus".[2]
Hihhulit-nimellä tunnetaan myös ekspressionistisen taidemaalari Tyko Sallisen uskonnollista hurmosta kuvaava kuuluisa öljyvärimaalaus vuodelta 1918.[3]
Suomen sanaksi hihhuli on todella poikkeuksellinen sikäli, että h esiintyy geminaattana. H-kirjain esiintyy kylläkin tuplana myös muutamissa lainasanoissa kuten wahhabismi, eräissä onomatopoieettisissa ilmauksissa (hohhoijaa) ja joissakin murteissa, etenkin Savon murteessa (rahhoo).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 11. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
- ↑ YLE Teema - Sininen laulu - Osa 1 - Tällaisia me olemme 1900-1920 - Kansalaissota - Hihhulit maalauksen kaksi tulkintaa YLE Teema. Arkistoitu 16.3.2005. Viitattu 6.5.2008.