Hevosensuolisaivartaja
| Hevosen suolisaivartaja | |
|---|---|
 Aikuinen naaras. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Ylälahko: | Neoptera |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Kärpäset Brachycera |
| Heimo: | Kiiliäiset Oestridae |
| Alaheimo: | Gasterophilinae |
| Suku: | Gasterophilus |
| Laji: | intestinalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gasterophilus intestinalis |
|
| Katso myös | |
Hevosensuolisaivartaja (Gasterophilus intestinalis) on kiiliäiskärpäsiin kuuluva hevosen loinen ja Gasterophilus-suvun yleisin laji. Hevosensuolisaivartaja on Suomessa nykyään melko harvinainen[1].
Saivartaja munii hevosen etujalkoihin kellanvalkoisia tai keltaisia pitkulaisia munia, jotka tarttuvat karvoihin tiukasti. Munat kuoriutuvat muutaman päivän kuluttua. Kuoriutuneet toukat aiheuttavat jalkojen iholla kutinaa, jota lievittääkseen hevonen nuolee jalkojaan ja saa näin toukat suuhunsa. Suussa toukat kaivautuvat kielen, ikenen ja poskien limakalvoon ja viettävät siellä 3–6 viikkoa. Tämän jälkeen toukat siirtyvät ruuansulatuskanavaan, missä ne elävät 7–10 kuukautta. Kesällä saatu infektio kestää koko talven, sillä saivartaja talvehtii isännässään. Keväällä koteloitumisvalmiit toukat pudottautuvat ulosteen mukana maahan, jossa ne koteloituvat noin kuukaudeksi. Aikuiset kärpäset elävät vain muutaman päivän sillä muiden kiiliäisten tapaan niiden suuosat ovat surkastuneet. Aikuisten kärpästen ainoa tehtävä onkin paritella ja munia.[2][3]
Saivartajatoukat ärsyttävät suolen seinämää ja niiden aiheuttamien haavaumien tulehtuminen on mahdollista. Suuri määrä toukkia saattaa jopa tukkia suolen ja aiheuttaa isännän kuoleman. Hevosen suolisaivartajan toukat voivat porautua myös ihmisen ihoon. Ne eivät kuitenkaan kykene elämään ihmisessä ja kuolevat pian.
Hevosensuolisaivartajan hoidossa käytetään lääkkeitä, joissa tehoaineena on esimerkiksi moksidektiinia ja pratsikvantelia.
