Herkules ja rakkauden kuningatar
| Herkules ja rakkauden kuningatar | |
|---|---|
| Gli amori di Ercole | |
 Elokuvan ranskalainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Carlo Ludovico Bragaglia |
| Käsikirjoittaja | Alessandro Continenza, Luciano Doria |
| Tuottaja | Alberto Manca, Alberto Salvatori |
| Säveltäjä | Carlo Innocenzi |
| Kuvaaja | Enzo Serafin |
| Leikkaaja | Renato Cinquini |
| Tuotantosuunnittelija | Alberto Boccianti |
| Pukusuunnittelija | Dario Cecchi |
| Lavastaja | Alberto Boccidanti |
| Pääosat | Mickey Hargitay, Jayne Mansfield, Massimo Serato |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia, Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Grandi Schermi Italiani, Contact Organisation, Paris International Productions |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta |
19. elokuuta 1960 (Italia) 27. kesäkuuta 1975 (Suomi) |
| Kesto | 102 min. (Italia) |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Tuotto | 547 553 589 liiraa (Italia) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| DBCult | |
Herkules ja rakkauden kuningatar (ital. Gli amori di Ercole, ransk. Les amours d’Hercule, ”Herkuleen rakkaudet”) on vuonna 1960 valmistunut italialais-ranskalainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan mytologia-aiheista peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Carlo Ludovico Bragaglia. Sen pääosia esittävät yhdysvaltalainen Jayne Mansfield ja tämän kehonrakentaja-aviomies Mickey Hargitay.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herkules lähtee Oikhaliaan kostaakseen hänen vaimonsa murhanneelle kuningas Eurytokselle. Kuningas on sillä välin surmattu, mutta hänen tyttärensä kuningatar Deianeira tarjoutuu Herkuleen uhriksi. Herkules luopuu kostosta ja rakastuu Deianeiraan. Kuningattaren vallanhimoinen neuvonantaja Likos murhauttaa Deianeiran kihlatun Akheloon ja syyttää murhasta Herkulesta. Herkules lähtee etsimään murhaajaa, surmaa Lernan hydran, mutta joutuu haavoittuneena amatsonien vangiksi. Amatsonien kuningatar Hippolyte viettelee Herkuleen Deianeiraksi naamioituneena. Hippolyte aikoo muuttaa Herkuleen muiden rakastajiensa tavoin kivettyneeksi puuksi, mutta amatsoni Nemea auttaa hänet pakoon. Herkules palaa Oikhaliaan, jossa Likos on kaapannut vallan ja vanginnut Deianeiran. Herkuleen johtama kansa nousee kapinaan, mutta Likos pakenee Deianeira panttivankinaan. Herkules pelastaa Deianeiran ja he palaavat yhdessä Oikhaliaan.[1][2]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Mickey Hargitay | … | Herkules |
| Jayne Mansfield | … | Deianeira |
| Massimo Serato | … | Likos |
| Giulio Donnini | … | ylipappi |
| Tina Gloriani | … | Hippolyte |
| Rossella Como | … | Elea |
| Arturo Bragaglia | … | Iolaos |
| Andrea Aureli | … | Filaret |
| René Dary | … | juonitteleva ministeri |
| Sandrine | … | Deianeiran palvelijatar |
| Olga Solbelli | … | Lakhesis |
| Antonio Gradoli | … | kaartin kapteeni |
| Cesare Fantoni | … | Eurytos, Deianeiran isä |
| Sergio Calò | … | |
| Barbara Florian | … | Megara |
| Giovanna Galletti | … | oraakkeli |
| Gianni Loti | … | Akheloos |
| Andrea Scotti | … | Tamantos |
| Moira Orfei | … | Nemea |
| Maria Baroni | … | [1] |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herkules ja rakkauden kuningatar on kuvattu Cinemascope-laajakangastekniikalla Technicolor-väreissä Rooman Cinecittàssa. Ulkokuvissa näkyvät Tor Caldaran maisemat, Monte Gelaton vesiputous ja Roomalaisen sivilisaation museo Rooman EUR:n kaupunginosassa.[3]
Suuren ennakkokohun saattelema elokuva on värikäs peplum-kliseiden kokoelma, jonka camp- ja kitsch-arvot ovat poikkeuksellisen korkeat[3][4]. Se tarjoaa runsaasti materiaalia myös tyylilajille ominaisten teemojen tarkasteluun[5]. Hargitay on Herkuleena ilmeetön ja kömpelö ja hänen povipommina tunnettu vaimonsakin esittää lähinnä vain itseään[3]. Tarinan mukaan Mansfield teki elokuvan Italiassa, koska Hollywoodin studiot kieltäytyivät antamasta pariskunnalle rooleja samoissa filmeissä[6].
Herkuleen ja rakkauden kuningattaren visuaalinen kohokohta on surrealistinen puiksi muutettujen miesten metsä[3][6]. Naurettavan kolmipäisen hydran rakentamiseen osallistui nuori Carlo Rambaldi. Elokuva muistetaan myös Moira Orfein peplum-debyyttinä.[3]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai Italiassa melko vaisun vastaanoton, ja vuoden 1961 loppuun mennessä se oli kerännyt vain 381 miljoonan liiran kassatulot[3]. Vuoteen 1964 mennessä tuotto oli noussut lähes 550 miljoonaan liiraan. Ranskassa Herkuleen ja rakkauden kuningattaren näki yli 1,3 miljoonaa katsojaa.[2] Vaikka elokuva oli alun perin tarkoitettu erityisesti Yhdysvaltojen markkinoille, se julkaistiin siellä vasta kuuden vuoden kuluttua valmistumisestaan[5].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 30.5.2014. (italiaksi)
- ↑ a b DBCult Movie Database dbcult.com. Arkistoitu 16.3.2014. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 86–87. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051
- ↑ Giordano, Michele: Giganti buoni: da Ercole a Piedone (e oltro) il mito dell'uomo forte nel cinema italiano, s. 49. Roma: Gremese Editore, 1998. ISBN 88-7742-183-5
- ↑ a b World Cinema Directory worldcinemadirectory.co.uk. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 5–6. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Herkules ja rakkauden kuningatar Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Herkules ja rakkauden kuningatar Elonet.