Henry Wager Halleck
Henry Wager Halleck (16. tammikuuta 1815 – 9. tammikuuta 1872) oli yhdysvaltalainen ammattiupseeri, kouluttaja ja lakimies. Edistyksellisenä tutkijana sotatieteissä häntä nimitettiin "vanhoiksi aivoiksi". Hän oli tärkeä osallistuja Kalifornian julistamisessa osavaltioiksi, ja hänestä tuli merkittävä lakimies. Varhain Yhdysvaltain sisällissodassa hän palveli komentajana läntisellä taistelunäyttämöllä ja sitten palveli miltei kaksi vuotta kaikkien Yhdysvaltain armeijoiden ylipäällikkönä. Hän sai "potkun ylöspäin" esikuntaylennyksissä, kun armeijan esikuntapäällikkö kenraaliluutnantti Ulysses S. Grant, jonka voitot taistelukentillä tekivät paljon Halleckin uran eteen, korvasi hänet 1864 esikuntapäällikkönä sodan loppuun.
Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli syntynyt Westernvillessä Oneida Countyssä New Yorkissa. Hän meni West Pointiin, josta valmistui 1839 luokkansa kolmantena 31 kadetista insinöörijoukkojen toisena luutnanttina. Vuonna 1844 hän sai palkintomatkan Eurooppaan tutustumaan Euroopan linnoituksiin ja Ranskan armeijaan. Hän antoi matkan jälkeen 1845 Bostonin Lowell-instituutissa luentoja, jotka julkaistiin vuonna 1846 kirjaksi nimeltään Elements of Military Art and Science. Meksikon-Yhdysvaltain sodan aikana hän oli Kaliforniassa esikuntatehtävissä, ja palveli vallatun Mazatlánin kaupungin sotilaskuvernöörinä. 1. heinäkuuta 1853 hänet ylennettiin vakinaisen armeijan kapteeniksi ja siirrettiin Pohjois-Kaliforniaan kenraali Bennet Rileyn alaisuuteen. Hän erosi armeijasta vuonna 1854 ja työskenteli Kaliforniassa lakimiehenä. Hän nai seuraavana vuonna Elizabeth Hamiltonin, jonka kanssa sai pojan Henry Hager Halleck jr:n vuonna 1856. Hän työskenteli presidenttinä Atlantin-Tyynenmeren rautateillä, hopeanvälitysyhtiössä San Josessa ja omisti 30 000 aarin maatilan Marin Countyssä Kaliforniassa.
Sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan alussa hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 19. elokuuta 1861. Hän taisteli Grantin alaisuudessa, ja mm. valtasi Donelsonin ja Henryn linnakkeet ja otti 14 000 vankia. 23. heinäkuuta 1863 hän oli kaikkien unionin armeijan joukkojen ylipäällikkö.
Tehtävä olikin hänelle omiaan sillä hän oli enemmän byrokraatti kuin sotilas. 12. maaliskuuta 1864 hänen tilalleen kuitenkin nimettiin Ulysses S. Grant, ja Halleckista tuli esikuntapäällikkö. Hänen väitettiin saaneen eron tehtävästään "omasta pyynnöstään". Overland-sotaretkellä ja Petersburgin-Richmondin sotaretkellä Halleck huolehti siitä, että Grantin armeijat olivat hyvin varustettuja, ravittuja ja saaneet lisäjoukkoja lyödäkseen Robert E. Leen joukot. Hän kannatti Grantin ja Sheridanin lailla etelän talouden tuhoamista, Shermanin marssia merelle ja Sheridanin tuhotöitä Shenandoah Valleyssä. Hän on kenraalitoveriensa tapaan yksi modernin sodankäynnin isistä.
Viimeiset vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leen antauduttua Appomattoxin käräjätalossa, Halleckista tuli Jamesin sotilasdivisioonan päällikkö Richmondissa. Hän oli arkunkantajana Lincolnin hautajaisissa. Hän riitautui William Tecumseh Shermanin kanssa etelävaltiolaisten kohtelusta, ja heidän ystävyytensä katkesi. Halleck sai siirron Kaliforniaan Tyynenmeren divisioonaan, ja sen jälkeen Louisvilleen Kentuckyyn. Hän kuoli palveluspaikassaan Louisvillessä. Hänet on haudattu Green-Woodin hautausmaahan Brooklyniin New Yorkiin
|