Henrik II (Itävalta)

Henrik Jasomirgottin muistomerkki Wienin Schottenstift-luostarin seinässä

Henrik II (saks. Heinrich), lisänimeltään Jasomirgott (1107 – 13. tammikuuta 1177, Wien, Itävalta), oli Itävallan viimeinen rajakreivi ja ensimmäinen herttua. Hänen hallitusaikanaan Itävalta alkoi erottautua Saksan valtiosta omaksi yksikökseen, ja sen pääkaupungiksi tuli Wien.

Suku ja nimi

Henrik kuului Babenbergien sukuun. Hänen isänsä oli Itävallan rajakreivi Leopold III, hänen äitinsä tämän toinen puoliso Agnes von Waiblingen, keisari Henrik IV:n tytär. Agneksen ensimmäinen puoliso oli ollut Hohenstaufen-sukuinen Svaabian herttua Fredrik I, ja tästä avioliitosta syntyneet kuningas Konrad III sekä Svaabian herttua Fredrik II Silmäpuoli (keisari Fredrik Barbarossan isä) olivat siten Henrik Jasomirgottin velipuolia.

Historiankirjoituksessa Henrikin lisänimeksi on vakiintunut Jasomirgott, jonka on ajateltu juontavan juurensa lausahduksesta ja so mir Gott helfe ‘niin totta kuin minua Jumala auttakoon’. Itse asiassa tämän lisänimen, joka tiettävästi ensi kertaa on merkitty muistiin 1200-luvulla muodossa Ioch so mir got, alkuperä on tuntematon. On arveltu, että se olisi jonkinlainen vääntymä jostakin arabiankielisestä ilmauksesta, jonka Henrik olisi ristiretkellä saanut lisänimekseen.

Itävallan hallitsijana

Henrik Jasomirgottista tuli, nuorena ja vailla perillistä kuolleen veljensä Leopold IV:n jälkeen, Itävallan rajakreivi vuonna 1141. Toukokuussa 1142 hän avioitui Gertrudin kanssa, joka oli Baijerin herttuan Henrik Ylpeän leski ja keisari Lothar I:n tytär. Avioliitto oli järjestetty siinä toivossa, että Welfien ja Hohenstaufien sukujen kiista saataisiin sovitelluksi: kuningas Konrad III antoi tammikuussa 1143 Henrik Jasomirgottille läänitykseksi Baijerin herttuakunnan, jonka oli riistänyt Welf-sukuiselta Henrik Ylpeältä, ja Henrik Ylpeän ja Gertrudin alaikäinen poika Henrik Leijona suostui luopumaan Baijerista saaden siitä hyvästä Saksin herttuakunnan. Gertrud kuoli Richardis-tyttärensä synnytettyään 18. huhtikuuta 1143, minkä jälkeen Welfit alkoivat jälleen vaatia Baijeria Henrik Leijonalle. Kiistaa kesti kuudentoista vuoden ajan.

Vuonna 1146 Henrik Jasomirgott kärsi tappion Unkarin Géza II:n armeijan hyökätessä Itävaltaan. Seuraavana vuonna hän lähti mukaan toiselle ristiretkelle, joka ei onnistunut hyvin (Henrik oli vähällä saada surmansa), mutta palatessaan hän kesällä 1148 sai puolisokseen Bysantin keisarin Manuel I Komnenoksen veljentyttären Theodora Komnenan.

Konrad III:n kuoltua kuninkaaksi valittiin hänen sekä Henrik Jasomirgottin veljenpoika Fredrik Barbarossa. Neuvoteltuaan pitkään uuden kuninkaan kanssa Henrik 8. syyskuuta 1156 luopui Baijerin herttuakunnasta, ja samalla Itävallan rajakreivikunta muutettiin Itävallan herttuakunnaksi. Tästä 17. syyskuuta 1156 laadittu asiakirja, Privilegium minus, on ensimmäinen kirjallisessa muodossa säilynyt Saksan kuninkaan antama läänityskirja, ja siinä Itävallan herttualle määrätyt oikeudet on nähty askeleena kohti Itävallan erottautumista Saksan valtakunnasta.

Henrik Jasomirgott siirsi residenssinsä Klosterneuburgista Wieniin. Hänen aikanaan Wienin kaupunki kehittyi voimakkaasti, hän laski Stephansdomin peruskiven 1147 ja perusti 1158 Wieniin Schottenstiftin luostarin. Aikalaislähteessä Henrikiä kuvataan ”vahvaksi, rohkeaksi mutta malttamattomaksi”.

Keisari Fredrik Barbarossan ja paavin välisessä pitkässä kiistassa Henrik puolusti keisaria mutta joutui pahoihin konflikteihin naapurimaiden hallitsijoiden kanssa. Böömin Soběslav II:n hyökättyä Itävaltaan Henrik lähti vastahyökkäykseen, ja tällä sotaretkellä hän 29. marraskuuta 1176 putosi ratsuineen lahon sillan läpi ja mursi reisiluunsa. Tämän vamman seurauksiin hän kuoli Wienissä 13. tammikuuta 1177.

Avioliitot ja jälkeläiset

Henrik Jasomirgott solmi ensimmäisen avioliittonsa vuonna 1142 Gertrud von Süpplingenburgin, Baijerin Henrik Ylpeän lesken ja Saksan keisarin Lothar III:n tyttären kanssa. Gertrud kuoli synnytykseen 1143. Henrikin ja Gertrudin tytär Richardis (1143–1200) oli naimisissa Steflingin maakreivi Heinrichin kanssa.

Toisesta avioliitosta (1148) Bysantin keisarin veljentyttären Theodora Komnenen (k. 1184 tai 1185) kanssa syntyi kolme lasta:

• Agnes (1154–1182), naimisissa ensin Unkarin kuninkaan Tapani III:n, sitten Kärntenin herttuan Hermann II:n kanssa;
• Leopold (1157–1194), sittemmin isänsä seuraajana Itävallan herttua Leopold V, naimisissa Unkarin kuninkaan Géza II:n tyttären Ilonan (Helena) kanssa;
• Heinrich (1158–1223), naimisissa Böömin Vladislav II:n tyttären Richezan kanssa.