Henrik Alfred Wahlforss

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henrik Alfred Wahlforss

Henrik Alfred "Fisken" Wahlforss (8. huhtikuuta 1839 Kristiinankaupunki28. maaliskuuta 1899 Helsinki) oli suomalainen kemisti ja professori.[1][2]

Wahlforssin vanhemmat olivat kauppias Erik Wahlforss ja Susanna Maria Holmudd. Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan kymnaasista 1857 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1861, filosofian maisteriksi 1869 ja filosofian lisensiaatiksi 1878. Hän opiskeli kolmen vuoden ajan orgaanista ja teknillistä kemiaa 1861–1864 Zürichissä, Hannoverissa ja Friedrich Wöhlerin johdolla Göttingenissä. Hänen 1868 valmistunut väitöskirjansa Bidrag till kännedomen af reten oli ensimmäinen teknillisen kemian alan väitöskirja Suomessa. Myöhemmin Wahlforss opiskeli vielä Pietarissa Friedrich Konrad Beilsteinin laboratoriossa.[1][2]

Wahlforss oli Helsingin yliopistossa kemian dosenttina 1868–1891. Hän oli vuorihallituksen vuori-insinöörinä 1872–1874 ja Polyteknillisen koulun ja opiston kemian opettajana vuodesta 1874 alkaen. Wahlforss sai professorin arvon 1889. Hän pani alulle vuonna 1899 valmistuneen Polyteknillisen opiston kemian laboratorion rakennushankkeen. Hän invalidisoitui 1896 liikenneonnettomuuden seurauksena ja kuoli vuonna 1899. Wahlforssin oppilaita olivat muun muassa Antti Antero ja Aleksander Lampén.[1][2][3][4]

Wahlforss oli naimisissa Emilia Elisabet Långhjelmin kanssa. Heidän poikansa oli vuorineuvos Wilhelm Wahlforss.[1][2]

  • Bidrag till kännedomen af Retén. 1868
  • Om bromtoluolklorid. 1870