Hemiaminaalit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hemiaminaalien yleinen rakenne

Hemiaminaalit eli karbinoliamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa samaan hiiliatomiin on liittynyt sekä amino- että hydroksyyliryhmä. Hemiaminaalien tunnusomainen funktionaalinen ryhmä on R2C(OH)NR2. Hemiaminaalit ovat hemiasetaalien typpianalogeja.[1][2]

Ominaisuudet ja valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hemiaminaalit ovat suhteellisen pysymättömiä yhdisteitä ja rengasrakenteiset hemiaminaalit ovat avoketjuisia pysyvämpiä, mutta ovat silti kemiallisessa tasapainossa rengasrakenteisen hemiaminaalin ja avoketjuisen aminoaldehydin kanssa. Primääriset hemiaminaalit reagoivat erityisesti happamissa olosuhteissa muodostaen imiinejä. Sekundäärisistä amiineista muodostuneet hemiaminaalit ovat stibiilempia, mutta voivat muodostaa happamissa olosuhteissa enamiinin. Hemiaminaalit voivat reagoida eteenpäin amiinien kanssa aminaaleiksi.[2][3][4]

Hemiaminaaleja valmistetaan aldehydien tai ketonien ja primääristen tai sekundääristen amiinien välisellä reaktiolla. Ensimmäisessä vaiheessa nukleofiilinen amiini reagoi additioreaktiolla elektrofiilisen karbonyyliryhmän hiiliatomin kanssa. Molekyylinsisäinen protoninsiirto johtaa hemiaminaaliin.[3][4]

  1. Hemiaminals IUPAC GoldBook. Viitattu 26.11.2016.
  2. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 172. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  3. a b Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 231–232. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3 (englanniksi)
  4. a b Thomas N. Sorrell: Organic chemistry, s. 670. University Science Books, 2006. ISBN 978-1-891389-38-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.11.2016). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]