Hellä Pelkonen

Hellä Pelkonen

Hellä Anna Katarina Pelkonen (9. marraskuuta 1884 – 13. marraskuuta 1943) oli suomalainen kansanopistonopettaja ja Itä-Karjalan kansanopiston johtajatar. Varsinaisen työnsä lisäksi hän edisti kansansivistystä monin tavoin nuorisoseuraliikkeen, opintokerhotoiminnan ja marttatyön eri tehtävissä. Hän oli myös kotiseutututkimuksen puolestapuhuja.

Tausta

Hellä Anna Katarina (Katri) Pelkonen syntyi 9. marraskuuta 1884 Lauri Pelkosen (1854-1900) ja hänen vaimonsa Ruusu os. Friman (1857–1925) maanviljelijäperheen 13 lapsesta vanhimpana Jaakkimassa Annalan kartanossa. Kodin henki oli isänmaallinen ja kansallismielinen. Perheen isä perusti jo vuonna 1895 kyläkirjaston, jota lapset hänen jälkeensä ylläpitivät. Isä kuoli varhain ja äidin jäätyä yksin huolehtimaan 11 lapsesta Hellä Pelkosesta kasvoi jo nuorena sisaruksilleen ”varaäiti”. Suhde kotiväkeen pysyi myöhemminkin vahvana ja läheisenä. Hän piti 30-luvulla sisarensa kuoltua huolta Helmi-tytöstä. Kesälomiaan hän vietti säännöllisesti syntymäkodissaan.

Koulutus

Hellä Pelkonen kävi tätinsä Aleksandra Ahokkaan tukemana Sortavalan tyttökoulun ja sen jälkeen Helsingin suomalaisen jatko-opiston. Sieltä hän valmistui opettajaksi vuonna 1906.

Koulutustaan Hellä Pelkonen täydensi myöhemmin opintomatkoilla Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan sekä lomiensa aikana Helsingissä.

Työura

Ennen siirtymistään varsinaiseen kaikkiaan 36 vuotta kestäneeseen elämäntyöhänsä kansanopistoissa Hellä Pelkonen antoi vuoden ajan kotiopetusta rovasti Natanael Borgin perheessä, missä hänen äidiltään omaksuma uskonnollinen vakaumuksensa vahvistui. Kansanopistouransa Hellä Pelkonen aloitti Karjalan kannaksella Uudenkirkon kansanopiston johtajattarena vuonna 1907 (kansanopisto muuttui myöhemmin nimeltään Kanneljärven kansanopistoksi). Vuodesta 1919 hän toimi Itä-Karjalan kansanopiston johtajattarena ensin Impilahdella ja sota-aikana Punkaharjulla kuolemaansa saakka.

Hellä Pelkonen opetti äidinkieltä, kirjallisuutta ja historiaa. Hän innosti oppilaita myös harrastamaan kotiseutututkimusta ja kokoamaan lomilla tietoja kotikyliensä historiasta ja järjesti vuosittain kotiseutuillan, jossa oppilaiden kuvauksia kylistään esitettiin. Häntä on luonnehdittu luontaiseksi kasvattajaksi, innostavaksi opettajaksi ja lämminsydämiseksi ja anteliaaksi ihmiseksi , joka saavutti oppilaiden kiintymyksen ja työtoverien arvostuksen. Oppilaisiinsa hän piti yhteyttä opistoajan jälkeenkin paitsi opiston toveripäivillä myös kirjeenvaihdon välityksellä ja vierailemalla heidän kodeissaan matkoillaan. Oppilaiden kiintymyksestä kertoo, että he perustivat hänen muistokseen rahaston nuorisotyön tukemiseksi.

Talvisodan aikana Hellä Pelkonen toimi henkisenä huoltajana veljensä johtamassa kenttäsairaalassa Impilahdella, Parikkalassa ja Kauhajoella. Itä-Karjalan kansanopiston johtajan Kaarlo Kuusamon työskennellessä välirauhan ja jatkosodan aikana siirtoväen pika-asutuksen ja Impilahden jälleenrakennuksen tehtävissä Hellä Pelkonen toimi hänen sijaisenaan opiston johtajana Punkaharjulla.

Monipuolinen kansansivistystyö ja luottamustehtävät

Hellä Pelkosella oli runsaasti luottamustehtäviä. Hän kuului Jaakkiman kunnanvaltuustoon ja useisiin lautakuntiin. Hän oli William ja Ester Otsakorven Säätiön valtuuskunnan (hallintoneuvosto) jäsen.

Kansanopistotyönsä ohella hän tuli tunnetuksi laajasta ja monipuolisesta osallistumisestaan vapaaseen kansansivistystyöhön eri järjestöissä. Hän toimi jo nuorena perheensä tukemana Jaakkiman nuorisoseuran kantavana voimana ja Kanneljärven kansanopiston johtaja Juho Hurmalainen ohjasi hänet paikallisen nuorisoseurapiirin työhön. Impilahdella hän toimi Harlun nuorisoseurapiirin puheenjohtajana koko sen toiminta-ajan. Vuonna 1922 Hellä Pelkonen valittiin Etelä-Karjalan Nuorisoseuran johtokuntaan ja sen julkaiseman Nuorisoseura-lehden toimituskuntaan. Sittemmin hän kuului vuonna 1933 perustetun maakunnallisen keskusjärjestön Laatokan-Karjalan Nuorisoseurojen Liiton perustajajäseniin ja toimi sen johtajana ja kutsuttiin sen kunniajäseneksi. Paljolti hänen ansiokseen luettiin nuorisoseuraliikkeen ripeä leviäminen Raja-Karjalassa ja koko Laatokan-Karjalassa. Myös opiskelijat saivat tutustua nuorisoseuraharrastukseen Itä-Karjalan kansanopistossa.

Hän vaikutti myös vuonna 1925 alueen opintokerhojen keskusjärjestöksi perustetun Raja-Karjalan Sivistysliiton johtotehtävissä. ja sen julkaiseman Nuori Karjala -aikakauslehden toimituskunnassa. Opintokerhomuotoinen opetus aloitettiin Itä-Karjalan kansanopistossa jo vuonna 1923. Esimerkiksi kirjallisuuskerho kokoontui Hellä Pelkosen johdolla.

Hän kuului Laatokan-Karjalan marttapiiriliiton johtokuntaan, ja johti vuonna 1935 perustamaansa Impilahden Rannankylän marttakerhoa vuosien ajan. Punkaharjulla hän aloitti marttakerhoa vastaavan äitikerhon varttuneemmalle väelle.

Hellä Pelkonen oli suosittu puhuja ja piti tärkeänä puhujamatkoillaan tutustumista maakunnan oloihin ja ihmisiin. Syksyllä 1941 teki puhujamatkan rohkaisua ja tulevaisuudenuskoa kaipaavien karjalaisten evakkojen keskuuteen. Viimeiseksi jääneen puheensa hän piti Itä-Karjalan kansanopiston, Raja-Karjalan sivistysliiton ja Laatokan-Karjalan nuorisoseurojen liiton järjestämässä suuressa kotiinpaluujuhlassa kesäkuussa 1942 Impilahden Viipulanniemessä, kun opiston jälleenrakennus vielä oli käynnissä.

Hellä Pelkonen oli myös taitavaksi tunnustettu ja innokas harrastajanäyttelijä ja -ohjaaja. Hän esiintyi näyttämöllä muun muassa Minna Canthin Anna-Liisan, Aleksis Kiven Kullervon äidin ja Gustaf von Numersin Elinan surman Suomelan Elinan rooleissa.

Hellä Pelkosta arvosteltiin kantaaottamattomuudesta, koska hän luonteenomaisesti karttoi erimielisyyttä ja vastakkainasetteluja. Toisaalta hänet nähtiin eri tahoja yhdistävänä, luottamusta rakentavana rauhantekijänä.

Jatkosodan aikana keväällä 1943 Hellä Pelkosen toimiessa Punkaharjulla Itä-Karjalan opiston johtajana Kaarlo Kuusamon sijaisena hän joutui sairaalaan vakavan sairauden vuoksi ja kuoli Helsingissä Mehiläisen sairaalassa 13. marraskuuta 1943.