Elagabalus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Heliogabalus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elagabalus
Elagabaluksen rintakuva Musei Capitolinissa Roomassa.
Rooman keisari
Valtakausi 16. toukokuuta 218 – 11. tai 13. maaliskuuta 222
Edeltäjä Macrinus
Seuraaja Severus Alexander
Syntynyt noin 203/204
Emesa tai Rooma
Kuollut maaliskuu 222 (~19 vuotta)
Rooma, Italia
Puoliso Julia Cornelia Paula
Aquilia Severa
Annia Faustina
Aquilia Severa
Lapset Severus Alexander (adoptoitu)
Suku Severa
Isä Sextus Varius Marcellus
Äiti Julia Soaemias

Varius Avitus Bassianus (n. 203/204 – 11.[1][2] tai 13. maaliskuuta[3] 222), keisariksi tultuaan Marcus Aurelius Antoninus, oli Rooman keisari vuosina 218–222. Hänet tunnetaan paremmin nimillä Elagabalus tai Heliogabalus. Elagabalusta on sanottu Rooman omalaatuisimmaksi keisariksi.

Elagabaluksen isoäiti Julia Maesa oli toimelias nainen, ja todennäköisesti päävastuussa siitä, että Elagabaluksesta tuli keisari. Hän myös oli kulisseissa keskeinen vallankäyttäjä koko keisarikauden ajan. Toinen voimanainen oli Julia Maesan tytär ja Elagabaluksen äiti Julia Soaemias Bassiana.

Elagabalus oli syyrialaisen Emesan kaupungin auringonjumalan Elah-Gabalin ylipappi, josta hän sai lisänimensä. Hänestä tuli keisari 15-vuotiaana. Kun hän saapui Roomaan vuonna 219, hänen mukanaan tuli suuri joukko syyrialaista hoviväkeä. Keisarin eksoottiset tavat herättivät pian pahennusta. Elagabalus yritti tehdä jumalastaan Rooman pääjumalan ilman menestystä. Auringonjumalat olivat tuttuja roomalaisille, mutta tämän jumalan palvontamenot eivät. Keisari muun muassa tanssahteli kivipaaden ympärillä ja yritti naittaa Minervan Elagabalille. Hän myös solmi lyhytaikaisen avioliiton Vestan neitsyen Aquilia Severan kanssa tarkoituksenaan saada tämän kanssa jumalallisia lapsia. Tämä oli roomalaisille hirveä pyhäinhäväistys.

Elagabaluksella oli myös sadistisia taipumuksia; hän saattoi huvitella tappamalla illallisvieraitaan. Väkijoukkoon hän saattoi vapauttaa myrkyllisiä käärmeitä tai heittää kultaa kadulle vain nähdäkseen kuinka sitä keräämään ryhtyneet ihmiset tallautuivat kuoliaiksi.[4]

Äiti ja isoäiti yrittivät löytää keisarille roomalaisen puolison kapinamielialan hillitsemiseksi. Elagabalusta vain eivät naiset liiemmin liikuttaneet. Tarinan mukaan Elagabaluksen käskyläiset kiersivät Roomaa etsimässä isoilla sukuelimillä varustettuja miehiä keisarille. Elagabaluksen kerrotaan myös seisoskelleen huoneensa ovella alastomana, ohi kulkeville miehille rivouksia huudellen. Homoseksuaalisuus ei ollut sinänsä Roomassa tuomittavaa, pikemminkin säännönmukaista, mutta Elagabaluksen virhe oli esiintyä naisellisesti.lähde?

Vuonna 221 Julia Maesa suostutteli Elagabaluksen adoptoimaan serkkunsa Severus Alexanderin pojakseen ja perillisekseen sekä eroamaan Aquilia Severasta avioituakseen Marcus Aureliuksen jälkeläisen Annia Faustinan kanssa. Elagabalus kuitenkin muutti mieltään ja yritti karkottaa Severus Alexanderin, minkä jälkeen Julia Maesa sai tarpeekseen. Pretoriaanikaarti murhasi Elagabaluksen ja hänen äitinsä Julia Soaemiaksen Roomassa 11. maaliskuuta 222.[5]

Oliko Elagabalus transnainen?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen museo North Hertfordshire Museum luokitteli keisarin vuonna 2023 transnaiseksi. Museo alkoi viitata keisariin she- ja her-persoonapronomineilla. Aikalainen Cassius Dio kirjoitti, että hän oli vaimo, rakastajatar ja kuningatar. Historioitsijoille ei ole kuitenkaan jäänyt yhtäkään Elagabaluksen omaa lausumaa. Akateemikot jakautuvat kysymyksessä hänen sukupuoli-identiteetistään, sillä heikkoja hallitsijoita oli tapana haukkua ja hän oli lisäksi epäsuosittu. Hänen on väitetty käyttäneen meikkiä, peruukkeja ja poistaneen ihokarvoja.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3
  • Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2 (englanniksi)
  • Martijn Icks: The crimes of Elagabalus: the life and legacy of Rome’s decadent boy emperor. London; New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-362-1 (sid.)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Michael L. Meckler: Elagabalus (218–222 A.D.) 26.8.1997. De Imperatoribus Romanis – An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 8.12.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Rooman keisarit, s. 213
  3. ↑ Cambridge Ancient History, s. 22
  4. ↑ Tieteen kuvalehti Historia 6/2014, s. 73
  5. ↑ Encyclopædia Britannica: Elagabalus britannica.com. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Museum reclassifies Roman emperor as trans womanViitattu 28.11.2023

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Macrinus 		Rooman keisari Seuraaja:
Alexander Severus
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elagabalus&oldid=22773599”