Hekurudha Shqiptare
Hekurudha Shqiptare | |
---|---|
Perustiedot | |
Lyhenne | HSH |
Valtio | Albania |
Aloittanut | 1947[1] |
Omistajat | |
• pääomistaja | Albanian valtio |
Rataverkko | |
Verkoston pituus | 423[2] km |
Raideleveys | 1 435[1] mm |
Sähköjärjestelmä | ei sähköistetty[2] |
Liikenne | |
Matkustajia, miljoonaa/vuosi | 0,65 (2017)[2] |
Tavaramäärä, milj. tn/vuosi | 0,34 (2017)[2] |
Kalusto | |
Veturit, kpl | 55[2] |
Muu kalusto | 537 vaunua[2] |
Aiheesta muualla | |
Kotisivu | |
|
Hekurudha Shqiptare (HSH) on Albanian valtion omistama rautatieyhtiö,[1] joka vastaa maan rataverkosta ja sillä liikennöinnistä. Sen palveluksessa oli 1 880 työntekijää vuonna 2017. Junakalusto koostui 55 veturista ja 537 vaunusta.[2]
Euroopan kansallisista rataverkoista Hekurudha Shqiptaren verkko on uusin. Liikenne alkoi vuonna 1947, ja viimeinen osio valmistui vuonna 1989.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albanian ensimmäiset kapearaiteiset teollisuusradat rakennettiin 1920-luvulla. Leveäraiteisten ratojen rakentaminen alkoi kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen Enver Hoxhan noustua valtaan. Ensimmäinen 43 kilometrin mittainen rataosa Durrësista Pequiniin avattiin liikenteelle marraskuussa 1947. Rataverkko laajeni Tiranaan vuonna 1949. Viimeiset rakennetut rataosat olivat Fieristä Vloreen lokakuussa 1985 sekä sivuhaara Milotista Rrësheniin, joka avattiin vuonna 1989.[1]
Rataverkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hekurudha Shqiptaren rataverkkoon kuuluu 423 kilometriä rataa, joka on kokonaan yksiraiteista ja sähköistämätöntä.[2] Rataverkolla on käytössä normaaliraideleveys, 1 435 millimetriä.[1]
Rataverkon tärkein osuus on 37 kilometrin mittainen rata satamakaupunki Durrësista Tiranaan. Tältä radalta erkanee pohjoiseen rata Shkodraan, josta rata jatkuu rahtiliikenteen käytössä Hani i Hotitin kautta Montenegroon.[1]
Pääradalta erkanee myös kaksi kilometriä Durrësin itäpuolelta linja etelään. Tämä rata haarautuu Rrogozhinëssä: toinen haara jatkaa etelään Fierin kautta Vlorëen, toinen itään Elbasaniin, josta rata jatkuu Pogradeciin lähelle Pohjois-Makedonian rajaa. Eteläisestä haarasta lähtee lisäksi sivuhaara Fieristä öljynjalostamoon Ballshissa.[1]
Liikennöinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Verkoston vilkkaiten liikennöity rataosa on päärata Durrësista Tiranaan. Vuoden 2011 aikatauluissa radalla liikennöitiin päivittäin neljä Tiranasta ja kolme Durrësista lähtevää vuoroa. Muilla rataosilla liikenne on harvaa. Pohjoisella radalla Tiranasta Shkodraan liikennöitiin päivittäin yksi vuoro kumpaankin suuntaan. Reittiä Tiranasta Durrësin kautta Vloreen liikennöitiin kerran päivässä kumpaankin suuntaan. Tiranasta Durrësin kautta kohti Pogradecia kulkevalla radalla kulki päivittäin kaksi junaparia, joista toinen liikennöi vain Elbasaniin asti ja toinen pääteasema Pogradecille asti.[3] Nopeusrajoitus suurimmalla osalla rataverkkoa on 40 tai 45 km/h, ja esimerkiksi matka Pogradecista Tiranaan kestää noin 7,5 tuntia.[1]
Osalla HSH:n rataverkkoon kuuluvista linjoista matkustajaliikenne on lopetettu. Rahtiliikenteelle vuonna 1989 avatulla Milotin ja Rrëshenin välisellä radalla kulki myös matkustajaliikennettä tammikuusta 1995 marraskuuhun 1996, ja koko rata suljettiin vuonna 1997. Matkustajaliikenne Fieristä Ballshiin lakkautettiin vuonna 2000.[1] Viimeisimpänä suljettiin vuoden 2011 jälkeen[1] itäisen radan osuus Elbasanista Pogradeciin rataosan huonon kunnon vuoksi.[4]
Hekurudha Shqiptare harjoitti aikoinaan paljon tavaraliikennettä, mutta määrä on huomattavasti vähentynyt. Suuri osa maan tavaraliikenteestä on peräisin joko Ballshin öljynjalostamolta tai terästehtaalta Elbasanin länsipuolelta ja kulkee pohjoista rataa pitkin Montenegroon.[1]
Matkustaja- ja rahtimäärät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2017 Hekurudha Shqiptare kuljetti 650 000 matkustajaa, ja kaikkiaan 32 miljoonaa matkustajakilometriä. Rahtia se kuljetti 340 000 tonnia, ja rahtitonnikilometrejä oli 46 miljoonaa.[2]
Junakalusto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hekurudha Shqiptare omistaa 55[2] Tšekkoslovakiassa valmistettua T-669-dieselveturia. Niitä huolletaan Shkozetin konepajalla, joka sijaitsee pääradan ja eteläisen radan risteyskohdassa. Viimeiset höyryveturit poistuivat liikennekäytöstä vuonna 1991.[1]
Käytettyinä hankitut matkustajavaunut ovat peräisin muun muassa Italiasta, Itävallasta, Saksasta, Puolasta ja Ranskasta. Aiemmin käytössä on ollut myös Kiinasta hankittuja vaunuja.[5] Tavaravaunuista suuri osa on rakennettu Shkodran vaunupajalla, minkä lisäksi niitä on hankittu käytettyinä Saksasta ja Ranskasta. HSH:lla oli tavaravaunuja parhaimmillaan 2 550, mutta tavaraliikenteen hiivuttua määrä on pienentynyt huomattavasti,[6] ja niitä on hylätty ympäri rataverkkoa.[1] Kansainvälisen rautatieunionin tietojen mukaan HSH:n käytössä oli vuonna 2017 matkustaja- ja tavaravaunuja yhteensä 537.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n David, Gareth: Albania’s forgotten railway 7.6.2011. Railway World. Arkistoitu 24.8.2019. Viitattu 25.8.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Railway Statistics – 2017 synopsis (PDF) International Union of Railways. Arkistoitu 7.4.2019. Viitattu 24.8.2019. (englanniksi, ranskaksi, saksaksi)
- ↑ Harta e Sistemit 2011. Hekurudha Shqiptare. Arkistoitu 24.8.2019. Viitattu 25.8.2019. (albaniaksi)
- ↑ Njoftim Për Shtypin 11.10.2018. Hekurudha Shqiptare. Arkistoitu 4.4.2019. Viitattu 25.8.2019. (albaniaksi)
- ↑ HSH Passenger Stock Elokuu 2012. Ian Rear. Viitattu 25.8.2019. (englanniksi)
- ↑ HSH Freight Wagons Elokuu 2012. Ian Rear. Viitattu 25.8.2019. (englanniksi)