Heinolan vapaaseurakunta
| Heinolan vapaaseurakunta | |
|---|---|
| Suuntautuminen | vapaakirkollisuus |
| Kirkkokunta | Suomen Vapaakirkko |
| Perustettu | 1938 (1983) |
| Pastori | Urpo Sällälä |
| Pääkirkko |
Ilmarinkatu 23 18100 Heinola |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Heinolan vapaaseurakunta on Heinolassa toimiva vapaaseurakunta. Seurakunta on perustettu vuonna 1938. Seurakunnan pastori ja puheenjohtaja on Urpo Sällälä. Seurakunnan toimitilat sijaitsevat Heinolan keskustassa Valotalosssa. Seurakunta kuuluu Suomen Vapaakirkko -kirkkokuntaan.[1][2]
Seurakunnan toimintaan kuuluvat jumalanpalvelusten lisäksi Alfa-kurssit, Israel-illat, lastenleirit ja pyhäkoulut sekä lähetystyö ja evankeliointi. Seurakunnan diakoniatyötä tehdään ViaDian Heinolan osaston kautta[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapaakirkollinen liike aloitti toimintansa Heinolassa ennen talvisotaa vuonna 1938. Seurakunnan toiminta käynnistyi parin kuukauden ajan kestäneellä kokoussarjalla, jonka seurauksena kaupunkiin perustettiin vapaaseurakuntaa vastaava CE-yhdistys 24. toukokuuta 1938. Kokoussarjaa pitivät saarnaajaveljekset Eeli Jokinen ja William Jokinen. Seurakunnan ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Otto Teiskonlahti.[4][5]
Seurakunnan toimintaa johti alkuvaiheessa opettaja Fanny Stenroth.[4] Kouvolan vapaaseurakunta alhjoitti seurakunnalle penkin ja puhujakorokkeen sekä muita tarvikkeita kokoustoimintaan. Syyskuussa 1940 seurakunta osti tontin Rainion perheeltä, missä järjestettiin telttakokouksia useiden vuosikymmenten ajan.[5]
Toiminnan vakiintuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakunnan toiminta vahvistui 1950-luvulla. Seurakunta liittyi vuonna 1955 Lahden vapaaseurakunnan alajaostoksi seurakuntapiirinä ja puheenjohtajaksi valittiin Eine Virtanen. Vuonna 1959 seurakunnan työntekijäksi tuli Helmi Nieminen, joka toimi tehtävässä vuoteen 1969 saakka.[5]
1960-luvulla seurakunnassa vieraili runsaasti vapaakirkollisia puhujia, kuten Frank Mangs, ja seurakunta osallistui yhteiskristillisten kokousten järjestämiseen. 1970-luvulla seurakunnan toiminnan luonne vakiintui yhteiskristilliseksi ja kokouksia järjestettiin runsaasti. Vuosikymmenen aikana järjestettiin aktiivisesti missioita ja aktioita sekä Niilo Yli-Vainion telttakokouksia.[5]
1980-luvulla seurakunnan toiminta laajentui solutoimintaan ja kokoukset laajenivat koteihin. 1980-luku oli seurakunnan kasvun aikaa ja toiminta suuntautui enemmän ulospäin. Vuonna 1983 seurakunta itsenäistyi Lahden vapaaseurakunnasta uudelleen itsenäiseksi paikallisseurakunnaksi. Samana vuonna seurakunnassa alkoi myös lastentyö.[5]
2000-luvulla seurakunta maksoi kirkkoa varten otetun lainan pois ja seurakunta ryhtyi uudelleen työntekijöiden palkkaukseen. Vuosina 2002–2005 seurakunnan pastorina toimi Kari Härkönen. Seurakunnan toimintamuodoiksi ovat vakiintuneet 2000-luvulla viikkotilaisuuksien ohella erilaiset kurssit, kuten Alfa-kurssit, Netto-kurssit ja Elämänkaarikurssit.[5]
Toimitilat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurakunnan kokoustiloina oli aluksi Seurahuoneen sali VPK:n talossa sekä Kodinsuoja. Seurakunta sai ensimmäiset vuokratilat kesällä 1938, jolloin seurakunta kokoontui Savontiellä sijainneessa kokoushuoneessa.[4] Seurakuntapiiri sai uudet tilat vuonna 1955 Lampikadulta, missä seurakunta toimi kahden vuoden ajan. Vuonna 1956 seurakunta muutti Kauppakadulle.[5]
Vuonna 1961 seurakunta muutti Kaivokadulle, jossa se toimi aina vuoteen 1990 saakka. Oman kirkkorakennuksen rakentaminen alkoi vuoden 1987 aikana Ilmarinkadun varteen. Rakennusaikana seurakunta kokoontui kodeissa ja piti telttakokoussarjoja. Ilmarinkadun kirkko valmistui 22. lokakuuta 1990.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Henkilöt Heinolan vapaaseurakunta. Viitattu 21.8.2024.
- ↑ Seurakunnat Suomen Vapaakirkko. Viitattu 21.8.2024.
- ↑ Tapahtumat Heinolan vapaaseurakunta. Viitattu 24.7.2024.
- ↑ a b c Endén, Rauno: Heinolan kaupungin historia 2, s. 286–287. Heinolan kaupunki, 1989.
- ↑ a b c d e f g h Historia Heinolan vapaaseurakunta. Viitattu 21.8.2024.