Heino Rautio
Heino Viljam Rautio (2. helmikuuta 1889 Ylivieska – 17. lokakuuta 1938) oli pedagogi ja neuvostoliitonsuomalainen kulttuurivaikuttaja.
Heino Rautio syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän kävi kauppakoulun Turussa ja valmistui Kajaanin opettajaseminaarista vuonna 1915. Sen jälkeen hän työskenteli opettajana Haapajärven Ylipään koulussa aina Suomen sisällissotaan saakka. Opettajana toimiessaan Heino avusti mm. Kansan Tahtoa, minkä takia suojeluskuntalaiset vangitsivat hänet sodan aikana ja veivät ensin Haapajärven ja sitten Kokkolan vankileirille. Oikeudenkäynnissä Rautio menetti virkansa ja kansalaisluottamuksensa. Samaan aikaan hänen vaimonsa Tyyne kuoli espanjantautiin.[1]
Vankileiriltä päästyään Rautio toipui vanhempiensa luona Alavieskassa. Hän hakeutui töihin Kajaanin osuuskauppaan ja toimi sen tarkastajana. Kajaanissa hän osallistui SKP:n toiminnan alkuvaiheisiin ja meni naimisiin Ksenja (Ninni) Marjamaan kanssa.[2]
Vuonna 1919 Rautio siirtyi Neuvosto-Venäjälle ja seuraavana vuonna hänestä tuli VKP(b):n jäsen. Vuonna 1921 hänet nimitettiin Petroskoihin perustetun suomenkielisen opettajaopiston johtajaksi. Vuonna 1931 hänestä tuli Kustannusliike Kirjan Petroskoin osaston johtaja. Hän kirjoitti artikkeleita, esseitä ja myös runoja. Raution kirja Suomenkielen runtelijoita vastaan! herätti ilmestyessään suurta kohua.[3] Siinä hän asettui vastustamaan Neuvostoliitossa ehdotettua suomen kielen ”vallankumouksellista uudistamista” ja vaati sen kehittämistä puhdaskielisyyden pohjalta. Kirjan saamassa kritiikissä Raution todettiin horjahtaneen ”suomalaisen nationalismin harhapoluille”. Myöhemmin teosta käytettiin häneen kohdistettujen poliittisten syytösten perusteena.[4]
Neuvosto-Karjalan suomalaisjohdon syrjäyttämisen jälkeen Rautio vangittiin 6. marraskuuta 1935 ja tuomittiin vakoilusta viideksi vuodeksi vankeuteen. Hänet pidätettiin uudelleen vankileiriltä 27. heinäkuuta 1937, tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin. Rautio todettiin syyttömäksi vuonna 1970.[5]
Urho Ruhasen mukaan ”Heino Raution ansiot Karjalan yhteiskuntaelämässä, koululaitoksen ja yleensä kulttuurin kehittäjänä olivat arvaamattomat. Vaikka Rautio ei ollutkaan korkeissa puolueviroissa, oli hänen antinsa ja merkityksensä Karjalalle paljon suurempi kuin monien puoluejohtajien.”[6]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomenkielen runtelijoita vastaan. Petroskoi: Valtion kustannusliike Kirja, 1932.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ruhanen, Urho: Heino Rautio – optimismin, aatteen ja kärsimyksen sankari. Punalippu, 1989, nro 12, s. 15.
- ↑ Ruhanen, Urho: Heino Rautio – optimismin, aatteen ja kärsimyksen sankari. Punalippu, 1989, nro 12, s. 15–16.
- ↑ Ruhanen, Urho: Heino Rautio – optimismin, aatteen ja kärsimyksen sankari. Punalippu, 1989, nro 12, s. 16–17.
- ↑ Anttikoski, Esa: Neuvostoliiton kielipolitiikkaa: karjalan kirjakielen suunnittelu 1930 (painamaton lisensiaatintutkielma), s. 77–80, 84. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1998.
- ↑ Ruhanen, Urho: Heino Rautio – optimismin, aatteen ja kärsimyksen sankari. Punalippu, 1989, nro 12, s. 22.
- ↑ Ruhanen, Urho: Heino Rautio – optimismin, aatteen ja kärsimyksen sankari. Punalippu, 1989, nro 12, s. 14.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirjasto Virma: Heino Rautio (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
