Siirry sisältöön

Heini Aho

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Heini Aho
Henkilötiedot
Syntynyt1979 (ikä 45–46)
Turku
Ammatti kuvataiteilija, kuvanveistäjä
Taiteilija
Ala kuvanveisto, videotaide
Palkinnot

William Thuringin palkinto 2016, Turun taiteilijaseuran vuoden taiteilija 2004[1] Varsinais-Suomen taidetoimikunnan taidepalkinto 2009[2]

Aiheesta muualla
Kotisivut

Heini Aho (s. 1979) on suomalainen kuvanveistäjä ja videotaiteilija. Aho tekee installaatioita, videoita sekä performansseja.[3]

Heini Ahon veistoksissa on ollut leikkisyyttä, kollaasielementtejä ja prosesseja. Ahon performatiivisissa videoissa taas saatetaan kasata huojuvia pinoja tai heitellä vaatekappaleita seinään maalattuun ”mustaan aukkoon”.[4] Aho on taiteilijakollektiivi Videokaffen jäsen.[5]

Aho on opiskellut Kuvataideakatemiassa vuosina 2009-2015, sitä ennen Turun piirustuskoulussa vuosina 1999-2003.[5] Hänen näyttelyitään on ollut Galleria Sinnessä, Muun galleriassa, Turun Taidemuseon Studiossa, Forum Boxissa, Galerie Anhavassa ja Taidekeskus Mältinrannassa. Hänen teoksiaan on Kiasman, Saastamoisen säätiön, Helsingin taidemuseo HAMin ja Wihurin säätiön kokoelmissa.[5]

Heini Ahon suunnittelema ja pesäpallonpelaajien valitsema naisten Superpesiksen pokaali herätti vuonna 2023 oudoksuntaa. Veistosmainen pokaali näyttää vänkyrän oksan ja pesäpallomailan välimuodolta. Yläosasta versoo vaaleanpunainen kukka.[6][7] Silmu-mestaruuspokaali kuitenkin rikkoutui sen ensimmäisenä voittaneen Porin Pesäkarhut -joukkueen mestaruusjuhlissa.[8] Pari päivää aiemmin Pesäkarhujen kerrottiin juhlineen voittoa "villisti".[9]

Julkiset teokset[5]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videoteoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Black Hole 2010
  • Gravity Monster 2011

Kuvia teossarjasta Ajatuksen huuhtomaa, Helsinki, 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hengähdys
    Hengähdys
  • Hellereaktio - ikuisen haukotuksen saari
    Hellereaktio - ikuisen haukotuksen saari
  • Ylenevä
    Ylenevä
  • Energiasaareke – Hiilenmustan muistomerkki
    Energiasaareke – Hiilenmustan muistomerkki
  • Pikku Hylkysaari
    Pikku Hylkysaari

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Saara Hacklin toim: Kompassissa pohjoinen - teoksia Wihurin rahaston kokoelmasta. Kiasma 2022.
  • Bon Sauvage - luovuuden synty. Taide 2014

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mia Tykkyläinen: Henkilökohtainen edelleen keskipisteenä Turun Sanomat. 29.10.2005. Viitattu 15.4.2024.
  2. ↑ Juha Joro ja Heini Aho saivat alueelliset taidepalkinnot 13.11.2009. YLE Turku. Viitattu 15.4.2024.
  3. ↑ Heini Aho AV-arkkki. Viitattu 15.4.2024.
  4. ↑ Sini Mononen: Pieniä oikkuja usein kuvaava Heini Aho jatkaa uusissa teoksissaan ajan teeman käsittelyä Helsingin Sanomat. 26.2.2020. Viitattu 15.4.2024.
  5. ↑ a b c d Heini Aho, CV (.pdf) de.cdn-website.com. Viitattu 15.4.2024.
  6. ↑ Viljami Kalmari: Uusi SM-pokaali sai täystyrmäyksen faneilta Iltalehti. 6.9.2023. Viitattu 15.4.2024.
  7. ↑ Hanna Freyborg: Erikoinen mestaruus­pokaali hämmentää pesä­pallossa –”Taide jakaa mielipiteitä aina” Helsingin Sanomat. 8.9.2023. Viitattu 15.4.2024.
  8. ↑ Tapio Pukkila, Rami Koivula: Mestaruuspysti Silmu hajosi Porin Pesäkarhujen mestaruusjuhlissa – puhdas vahinko, kertoo pelaaja 25.9.2023. YLE. Viitattu 15.4.2024.
  9. ↑ Simo Arkko: ”Mä jaksan, mä jaksan!” Katso, miten villisti Pesäkarhut juhli SM-kultaa uuden Silmu-pokaalin kanssa 23.9.2023. YLE. Viitattu 15.4.2024.
  10. ↑ Elina Alkio: Kärjen koulun taideteoskilpailun voittajaksi Heini Ahon teosehdotus Lintu 23.4.2023. Seinäjoen kaupunki. Viitattu 15.4.2024.
  11. ↑ Lisää taidetta Sompasaaren asukkaiden arkeen ja juhlaan – uudet julkiset teokset Pekka Kauhaselta ja Heini Aholta (Lehdistötiedote) 11.9.2024. Helsingin taidemuseo. Viitattu 16.9.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Heini_Aho&oldid=22636883”