Heikki Jokela
Heikki Ensio Jokela (14. toukokuuta 1917 Ilmajoki – 10. tammikuuta 2001 Helsinki) oli professori ja ensimmäinen eritoten kansainväliseen yksityisoikeuteen perehtynyt suomalainen yliopistotutkija ja -opettaja.[1]
Jokelan vanhemmat olivat työnjohtaja Väinö Henrik Jokela ja Hulda Viktorina Tuohenmaa ja puoliso vuodesta 1952 hovioikeuden auskultantti Ulpu Aino Hämäläinen. Hän tuli ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta 1936 ja alkoi opiskella oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Ylemmän oikeustutkinnon Jokela suoritti 1941 ja lakitieteen lisensiaatin tutkinnon 1949. Tohtoriksi hän väitteli 1960 tutkimuksella Irtaimen kaupasta kansainvälisen yksityisoikeuden kannalta.[2]
Sota-aikana Jokela toimi tulenjohtajana ja radiotiedustelutehtävissä Aladár Paasosen alaisena. Jokela kuului Päämajan viestitiedustelutoimiston (Tied 2) ns. "diplomaattijaoksen" henkilökuntaan. Jaos seurasi diplomaattisten edustustojen viestiliikennettä sekä Päämajan radiopataljoonan liikenneseurannan että posti- ja lennätinlaitoksen luovuttamien sähkekopioiden avulla.[3]
Sotien jälkeen Jokela työskenteli eri virastoissa, mutta apurahan turvin vuonna 1949 tehty matka Ruotsiin sai hänet kiinnostumaan tutkimustyöstä. Hän toimikin kymmenisen vuotta erilaisissa tutkimus- ja opetustehtävissä, dosentiksi hänet nimitettiin 1959. Väitöksen jälkeen Jokela hoiti määräaikaisia professuureja, kunnes hänet nimitettiin 1966 Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yleisen oikeustieteen ja kansainvälisen yksityisoikeuden professorin virkaan Aatos Alasen jälkeen. Eläkkeelle professuurista Jokela jäi vuonna 1984. Helsingin yliopistossa hän toimi myös muun muassa kansleri Edwin Linkomiehen sihteerinä ja tiedekuntansa varadekaanina ja dekaanina. Suomen korkeakoulujen rehtorien neuvoston pääsihteeri hän oli 1971–1983. Jokela toimi aktiivisesti myös Satakuntalaisessa Osakunnassa ja oli mukana kehittämässä Helsingin yliopiston täydennyskoulutustoimintaa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esko, Timo: ”Heikki Jokela”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 458–459. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Teoksen verkkoversio.
- Heiskanen, Raimo: Saadun tiedon mukaan: Päämajan johtama tiedustelu 1939-1945. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10173-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Esko 2004, s. 458–459.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 234–235. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ Heiskanen 1988, s. 168.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
