Heikki Hannikainen
Heikki Juhani Hannikainen (31. joulukuuta 1915 Helsinki – 11. huhtikuuta 1989 Helsinki)[1] oli suomalainen diplomaatti, koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän oli suurlähettiläänä Perussa, Venezuelassa ja Kolumbiassa vuosina 1963–1967, ulkovaltojen lähettiläiden esittelijänä 1968–1972 ja suurlähettilänä Madridissa 1972–1978.[2]
Hannikainen oli koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän osallistui talvisotaan vänrikkinä ja tuli ulkoministeriön palvelukseen vuonna 1940.[1] Hän sai vuonna 1968 diplomaattisen virka-arvon erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri.[2]
Heikki Hannikaisen isä oli ulkoasiainhallinnossa palvellut jääkärivärväri Lauri Hannikainen, joka kuoli tapaturmaisesti osallistuessaan vuonna 1921 Petsamon rajankäyntiin. Hänen isoisänsä oli säveltäjä P. J. Hannikainen. Heikki Hannikaisen lapsia ovat diplomaatti Heikki Hannikainen ja säveltäjä-pianisti Ann-Elise Hannikainen.[3]