Ann-Elise Hannikainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ann-Elise Hannikainen 1960-luvulla.

Ann-Elise Hannikainen (14. tammikuuta 1946 Hanko – 19. marraskuuta 2012 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä ja pianisti.[1]

Hannikainen syntyi diplomaattiperheeseen Heikki ja Marianne Hannikaisen tyttäreksi. Hän opiskeli pianonsoittoa Tapani Valstan johdolla Sibelius-Akatemiassa 1967–1972 ja säveltämistä Manuel de Fallan oppilaan Ernesto Halffterin johdolla Madridissa 1972 alkaen.[2] Halffter ja Hannikainen elivät yhdessä Espanjassa Halffterin kuolemaan vuonna 1989 asti. Tämän jälkeen Hannikainen muutti takaisin Suomeen.[3] Viimeiset vuotensa hän vietti vanhainkodissa Helsingin Pitäjänmäessä.[4]

Hannikaisen Espanjan-debyytissä vuonna 1973 Valencian kaupunginorkesteri esitti orkesteriteoksen Anerfálicas, joka on saanut vaikutteita perulaisesta kansanmusiikista; Hannikainen oli asunut Perussa nelisen vuotta 1960-luvun puolivälissä.[3] Vuonna 1976 kantaesitettiin Helsingin juhlaviikoilla hänen pianokonserttonsa, joka oli sävelletty Manuel de Fallan satavuotisjuhlan kunniaksi.[5]

Vuonna 2015 Metropolia-Ammattikorkeakoulussa kantaesitettiin hänen elämästään kertova ooppera Säveltäjä Ann-Elise Hannikainen, jonka on säveltänyt Markus Virtanen.[4][6]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Theme and four variations (1966) pianolle
  • Tema con XI Variazioni (1968) pianolle
  • Anerfálicas (1973) orkesterille
  • Pensamientos 1974 (1974) pianolle
  • Toccata-Fantasia (1975) pianolle
  • Pianokonsertto (1976)
  • Cosmos (1977) orkesterille
  • Cháchara (1980) huilulle ja pianolle
  • Sekstetto (1981) pianolle ja puhallinkvintetille
  • Solemne (1982) pianolle
  • Duo (1984/85) viululle ja pianolle
  • Zafra (1986) viululle ja pianolle
  • Hannikaisten laulu (1995) lauluäänelle ja pianolle

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 130. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  2. ↑ Dees, Pamela Youngdahl: A Guide to Piano Music by Women Composers: Women born after 1900. 2004.
  3. ↑ a b Virtanen, Markus: Kuka on Ann-Elise Hannikainen? Säveltäjä Ann-Elise Hannikainen. Arkistoitu 21.11.2015. Viitattu 22.11.2015.
  4. ↑ a b Stammeier, Jenni: Kuinka naissäveltäjä unohdetaan – tapaus Ann-Elise Hannikainen. Yle. Viitattu 17.11.2015.
  5. ↑ Moisala, Pirkko – Valkeila, Riitta: Musiikin toinen sukupuoli: Naissäveltäjiä keskiajalta nykyaikaan, s. 226. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3937-8
  6. ↑ Murtomäki, Veijo: Säveltäjä Ann-Elise Hannikaisen elämä oli kuin oopperasta – joten hänestä sävellettiin ooppera Helsingin Sanomat. Viitattu 1.1.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Virtanen, Markus: Säveltäjä Ann-Elise Hannikainen: Säveltäjäntyön ja reseption tarkastelua. (Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto) Helsinki: Books on Demand, 2017. ISBN 978-951-568-106-5
  • Virtanen, Markus: Nukkekodin varpusen moraaliton konsertto: Arvoja, ihanteita ja uuden musiikin kuvia Ann-Elise Hannikaisen pianokonserton lehdistöreseptiossa vuonna 1976. Musiikki, 2021, 51. vsk, nro 3, s. 46–73. doi:10.51816/musiikki.111758 ISSN 0355-1059 Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ann-Elise_Hannikainen&oldid=21222625”