Hartsikääpä
| Hartsikääpä | |
|---|---|
.jpg) Pseudopileuksia kasvattava nuori hartsikääpä. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Irpicaceae |
| Suku: | Resiniporus |
| Laji: | pseudogilvescens |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Resiniporus pseudogilvescens |
|
| Katso myös | |
Hartsikääpä (Resiniporus pseudogilvescens, syn. Ceriporiopsis pseudogilvescens) on koko Euroopassa pohjoispainotteisesti tavattava kääpälaji. Suomessa se on paikoin runsas, mutta yleensä ottaen harvalukuisesti esiintyvä. Hartsikääpä viihtyy vanhoissa kuusimetsissä, lehdoissa ja muissa kosteissa metsissä, kuten tulvarannoilla. Käävän isäntäpuita ovat haapa ja pajut, joiden kuorellisia runkoja ja paksuja oksia se valkolahottaa pehmeäksi.[2][3]
Hartsikäävän yksivuotinen ja alustanmyötäisesti kasvava itiöemä on yleensä pienialainen. Pystypinnalla kääpä muodostaa nykerömäisiä pseudopileuksia. Tuoreena itiöemä on pehmeä ja helposti lohkeava, kuivana siitä tulee jäykkä. Reunus on kermanvalkea. Pillipinta on nuorena väriltään reunusta tummempi valkoinen, parhaassa kasvuvaiheessa roosansävyinen ja punaisuus voimistuu raapaisukohdissa ruosteiseksi. Vanha ja kuivunut itiöemä on hartsinruskea. Pillien suut ovat vaaleat, mikä erottuu hyvin pillien meripihkan- tai hartsinruskeaa sisäpintaa vasten. Nuorien pillien koko on 2-4 millimetrillä ja joukossa on yksittäisiä suurempia pillejä. Pseudopileuksien pillit ovat isompia ja sokkeloisia. Lohkopinnassa näkyvät selvästi eriväriset vaalea pohjamalto ja ruskeat pillit, käävän kokonaispaksuus on 2-3 mm. Vertaa kalpeampaan petsikääpään, jonka kanssa hartsikääpä voi myös risteytyä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 10.1.2023
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 123. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0