Harry ja Tonto
| Harry ja Tonto | |
|---|---|
| Harry and Tonto | |
 |
|
| Ohjaaja | Paul Mazursky |
| Käsikirjoittaja |
Paul Mazursky Josh Greenfeld |
| Tuottaja | Paul Mazursky |
| Säveltäjä | Bill Conti |
| Kuvaaja | Michael C. Butler |
| Leikkaaja | Richard Halsey |
| Tuotantosuunnittelija | Ted Haworth |
| Pukusuunnittelija | Albert Wolsky |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox |
| Levittäjä | 20th Century Studios |
| Ensi-ilta | 1974, Suomessa 1979 |
| Kesto |
115 minuuttia 119 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Harry ja Tonto (Harry and Tonto) on Paul Mazurskyn tuottama, käsikirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen komediallinen road movie vuodelta 1974. Toisena käsikirjoittajana toimi Josh Greenfeld, ja elokuvan pääosia esittävät Art Carney, Philip Burns, Ellen Burstyn ja Larry Hagman.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eläkkeelle jäänyt opettaja Harry (Carney) elää kissansa Tonton kanssa New Yorkin slummiutuneella alueella kunnes saa häädön kodistaan, koska talo aiotaan purkaa. Harry lähtee kissoineen asunnosta jossa on asunut koko ikänsä kiertämään lastensa luota toisen luo. Hän matkustaa ensin perheellisen poikansa Burtin luo (Burns) luo New Yorkin esikaupunkiin, missä häntä ei jakseta kauan pitää. Seuraavaksi mies ja kissa matkustavat bussilla moneen kertaan eronneen tyttären Shirleyn (Burstyn) luo, joka pitää kirjakauppaa Chicagossa. Matkalla Harry käy katsomassa vanhaa nuoruudenihastustaan Jessieä, joka löytyy dementoituneena vanhainkodista. Chicagosta Harry jatkaa, yhä maanteitse, mantereen halki Los Angelesiin katsomaan toista poikaansa, playboy ja kiinteistönvälittäjä Eddieä (Hagman). Harryn mieli rauhoittuu ja ajatukset selkiytyvät vähitellen, ja lopussa vanha mies ja vanha kissa jäävät katsomaan Tyyneen valtamereen laskevaa aurinkoa.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Art Carney | … | Harry |
| Ellen Burstyn | … | Shirley |
| Chief Dan George | … | Sam Kaksi Sulkaa |
| Geraldine Fitzgerald | … | Jessie |
| Larry Hagman | … | Eddie |
Vastaanotto ja myöhempi arvostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Art Carney sai roolistaan sekä Oscarin että Golden Globen. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana myös käsikirjoituksestaan ja Golden Globe -ehdokkaana vuoden parhaan komedian tai musikaalin sarjassa.
Helsingin Sanomien ensi-ilta-arviossa 1979 Helena Ylänen piti filmiä herttaisena ja sydämellisenä, mutta kapea-alaisena ja ulottumattomana. Hänestä oli raikasta katsella elokuvassa vaihteeksi vanhan ihmisen kasvoja, varsinkin kun Art Carney suoriutui hänestä roolistaan hienosti. Yläsen mielestä Mazursky on kuitenkin ollut parempi ja purevampi omanikäistensä elämän kuvaamisessa, kuten elokuvissa Nuoruuteni Greenwich Village (1975) ja Eronnut nainen (1978).[1]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Harryn ja Tonton vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Helena Ylänen: Vanhan miehen vaellus. Helsingin Sanomat, 31.1.1979, s. 17.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. (Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Harry ja Tonto Internet Movie Databasessa (englanniksi)
