Tämä on lupaava artikkeli.

Rane Raitsikka

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Harri Jäntti)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Harri Antero Jäntti
Rane Raitsikka soittaa Problemsin keikalla Suolirockissa Sumiaisissa heinäkuussa 2011.
Rane Raitsikka soittaa Problemsin keikalla Suolirockissa Sumiaisissa heinäkuussa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt4. lokakuuta 1965 (ikä 59)
Helsinki
Muusikko
Taiteilijanimi Rane Raitsikka
Tyylilajit punk, garage rock, glam rock
Soittimet kitara, bassokitara
Yhtyeet Unicef
Lama
Smack
Balls
The Hangmen
Problems?
Notkea Rotta
Atomirotta

Rane Raitsikka (oikealta nimeltään Harri Antero Jäntti, s. 4. lokakuuta 1965 Helsinki[1]) on suomalainen kitaristi ja basisti. Hän on soittanut muun muassa Lamassa ja Smackissa. Vuonna 1989 hän muutti Los Angelesiin Yhdysvaltoihin ja asui siellä vuoteen 2010. Sen jälkeen hän muutti takaisin Suomeen ja alkoi soittaa kitaraa Tumppi Varonen & Problems? -yhtyeessä.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lama ja Unicef

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rane Raitsikka sai lempinimensä Lama-yhtyeen laulajalta Epeltä, kun hän oli pannut Lepakon rakennustyömaalta löytämiään pieniä pommeja raitiovaunukiskojen väliin.[2]

Raitsikka asui Helsingin Tapulikaupungissa ja vietti usein aikaansa Puistolassa, jossa Widowsilla ja Lamalla oli yhteinen harjoitustila.[3] Widowsissa soittaneet Kakon veljekset Tapio (T.B. Widow) ja Jouni (Johnny Widow) opettivat hänet soittamaan, ja Raitsikan mukaan he olivat hänelle kuin isoveljiä.[4] Hän arvelee kuitenkin, että olisi voinut alkaa soittaa muutakin kuin punk rockia, sillä hän oli jo lapsena ihaillut Albert Järvistä.[5]

Raitsikka aloitti muusikonuransa helsinkiläisissä punk-yhtyeissä Lama ja Unicef.[6] Tosin hän oli jo ennen Lamaa soittanut Neurovisio-nimisessä yhtyeessä, jossa soitti myös myöhemmin Mustan Paraatin kitaristina tunnettu Saku.[7] Raitsikka tuli Lamaan vuonna 1982 sen jälkeen, kun yhtye oli tehnyt ensimmäisen albuminsa Laman. Edellinen basisti Eno vietti paljon aikaa ulkomailla eivätkä Laman muut jäsenet olleet enää tyytyväisiä hänen soittotaitoonsa, joten he pyysivät Raitsikan hänen tilalleen. Raitsikka soitti Lamassa yhtyeen toiminnan loppumiseen asti.[8] Unicef perustettiin sen jälkeen, kun Eno oli tullut takaisin Suomeen Portugalista. Keikoilla Raitsikka soitti kitaraa ja bassossa oli T. B. Widow. Raitsikka on muistellut Unicefia sanoilla "sekavaa touhuu".[9]

Rane Raitsikka soittaa bassoa Laman singlellä ”Ajatuksen loppu” (1983)[10] ja sekä bassoa että kitaraa Unicefin ainoaksi jääneellä singellä ”Käkimassaa” (1983)[11][9].

Smack ja Balls

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1984 Raitsikka liittyi kitaristiksi Smackiin.[6] Hän soittaa Smackin albumeilla Rattlesnake Bite (1985)[12], Live Desire (1986)[11], Salvation (1987)[13] ja Radical (1988)[11]. Hän soittaa myös bassoa Ballsin esikoislevyllä The Balls (1989), mutta jo yhtyeen toisella levyllä hänen tilalleen tuli Jimi Sero.[14][15]

Smack lähti ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin vuonna 1987 ja sai siellä kulttimainettakin, mutta yhtye tuli kuitenkin takaisin Suomeen.[16] Raitsikan mukaan yhtye ”jämähti” Suomeen pariksi vuodeksi, eikä levy-yhtiö suostunut jakelemaan Smackin levyjä Yhdysvalloissa eikä edes maksamaan lentolippuja sinne.[17] Vuonna 1989 Smack palasi Yhdysvaltoihin mutta hajosi pian sen jälkeen. Raitsikka jäi asumaan Los Angelesiin.[16]

Los Angeles

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Los Angelesissa Rane Raitsikka soitti yhdessä muun muassa Guns N’ Rosesin Steven Adlerin ja Izzy Stradlinin, Lenny Kravitzin kitaristin Craig Rossin ja Foo Fightersin kitaristin Chris Shiflettin kanssa.[1] Hän toimi myös kitaransoiton opettajana ja antoi soittotunteja muun muassa Social Distortionin laulunkirjoittajalle Mike Nessille.[18] Vuonna 1992 hän soitti Loaded-yhtyeessä, jonka kanssa hän kävi keikalla myös Suomessa.[1]

1990-luvun alussa Raitsikka toimitti NHL:n haastatteluita suomeksi salanimellä Leo Lahti, mutta työt loppuivat NHL:n työsulkuun 1994. Samalla hän menetti viisumin, jonka oli saanut työn perusteella. Hän asui Yhdysvalloissa vuosia ilman oleskelulupaa, mutta sai lopulta Yhdysvaltain kansalaisuuden avioiduttuaan yhdysvaltalaisen naisen kanssa.[2]

Vuonna 2004 Raitsikka liittyi Hangmen-yhtyeeseen ja soitti albumilla Loteria.[19][20] Marraskuussa 2009 hän kävi Suomessa Hangmenin kiertueella.[16][21]

Paluu Suomeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rane Raitsikka muutti takaisin Suomeen vuonna 2010 ja liittyi kitaristiksi Tumppi Varosen Problems-yhtyeeseen. Hän soittaa yhtyeen livealbumilla Suora lähetys, joka on äänitetty syksyllä 2010.[22][23] Syksyllä 2010 Rane Raitsikka, Dave Lindholm ja Marjo Leinonen tekivät kiertueen nimellä Shoeshiners.[24] Keväällä 2011 Raitsikka soitti myös bassoa Laman kiertueella ja sai Suen arvion mukaan vanhat ystävänsä ”elämään uutta kevättä”.[25] Elokuussa 2011 hän soitti kitaraa suomalaisen hip hop -yhtye Notkean Rotan taustalla Kontufest-tapahtumassa Helsingin Kontulassa.[26] Hän liittyi yhtyeeseen kitaristiksi ja hän on mukana yhtyeen neljännellä albumilla Notkea Rotta.[27]

Raitsikka on myös mukana Notkea Rotta -yhtyeestä lohjenneessa Atomirotta-yhtyeessä.[28]

Maine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Radio City perustettiin vuonna 1985, jopa sen uutistoimittajien piti tietää, kuka on Rane Raitsikka.[29] Keskisuomalaisen konserttiarviossa häntä nimitetään ”suomi-punkin ikoniksi”.[30] Rumban arvion mukaan Rane Raitsikka on tuonut selvästi ”uutta eloa ja väriä” Problemsiin,[31] ja Melrosen Tokelan mukaan hän on ”loistava Rolling Stones -tyyppinen kitaristi”.[32]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harri Jäntillä on 13 vuotta nuorempi sisar Mariam, joka tunnetaan laulajana nimellä Manna.[33] Heidän isoisänsä oli arkkitehti Toivo Jäntti.[1]

Jäntti on kertonut muuttaneensa pois lapsuudenkodistaan viisitoistavuotiaana.[34] Hän asui muun muassa harjoituskämpällä[5] ja omakustannelehden entisessä toimistossa.[35] Yhdysvalloissa asuessaan hän oli ajoittain asunnoton ja pahassa huumekierteessä. Useiden epäonnistuneiden katkaisuyritysten jälkeen hän pääsi huumeista eroon vuonna 2000.[2][16]

Jäntin entinen vaimo on yhdysvaltalainen Shannon Campbell.[1] Hänen nykyinen puolisonsa on Jonna Nygren.[36][37]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bruun, Seppo ym.: Jee jee jee: Suomalaisen rockin historia. (Perustuu Radiomafian sarjaan Jee jee jee) Helsinki: WSOY, 1998 (5. painos 2002). ISBN 951-0-22503-7
  • Saastamoinen, Mika: Parasta Lapsille Suomipunk 1977–1984. Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32379-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Harri ”Rane Raitsikka” Jäntti Kaleva. 4.12.2009. Arkistoitu Viitattu 18.7.2011.
  2. ↑ a b c Nordenstreng, Markus: Rane Raitsikan selviämistarina muistuttaa Hollywood-elokuvaa Helsingin Sanomat. 7.3.2009. Viitattu 18.7.2011.
  3. ↑ Saastamoinen 2007 s. 150
  4. ↑ Saastamoinen 2007 s. 395
  5. ↑ a b Bruun ym. 2002 s. 283
  6. ↑ a b Rane Raitsikka on monen bändin mies Helsingin Sanomat. 7.3.2009. Viitattu 18.7.2011.
  7. ↑ Saastamoinen 2007 s. 346
  8. ↑ Saastamoinen 2007 s. 211–212
  9. ↑ a b Saastamoinen 2007 s. 394
  10. ↑ Lama: Ajatuksen loppu finnmusic.net. Viitattu 18.7.2011.
  11. ↑ a b c Rane Raitsikka discogs.com. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Smack: Rattlesnake Bite finnmusic.net. Viitattu 18.7.2011.
  13. ↑ Smack: Salvation finnmusic.net. Viitattu 18.7.2011.
  14. ↑ The Balls finnmusic.net. Viitattu 18.7.2011.
  15. ↑ Bruun ym. 2002 s. 400
  16. ↑ a b c d Lindfors, Jukka: Rane Raitsikka Suomessa Yle Elävä arkisto. 26.11.2009. Viitattu 18.7.2011.
  17. ↑ Bruun ym. 2002 s. 428
  18. ↑ Aaltonen, Mikko: Social Distortion: Hard Times And Nursery Rhymes Helsingin Sanomat / Nyt-liite. 27.1.2011. Viitattu 18.7.2011.
  19. ↑ Meyer, Frank: The Hangmen 2005 Bio Acetate Records. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  20. ↑ Kelly, Jennifer: The Hangmen: Loteria Splendid Magazine. 11.2.2005. Viitattu 18.7.2011. (englanniksi)
  21. ↑ Rane Raitsikan luotsaama The Hangmen ensimmäistä kertaa Suomeen muusikoiden.net. 21.10.2009. Viitattu 18.7.2011.
  22. ↑ Problems: Suora lähetys finnmusic.net. Viitattu 18.7.2011.
  23. ↑ Problemsilta Suora lähetys 27.2.2011. Stupido Records. Viitattu 18.7.2011.
  24. ↑ Pulkkanen, Pentti: Pelkistetyn kaunis klassikkotrio Uljas. 1.11.2010. Viitattu 18.7.2011.
  25. ↑ Peltola, Miki: Albumiklassikot: Lama plays Lama, Kakka-hätä 77 Sue. 31.5.2011. Viitattu 18.7.2011.
  26. ↑ Kultturiministeri Notkea Rotan keikalle Ilta-Sanomat. 19.8.2011. Viitattu 23.8.2011.
  27. ↑ Rane Raitsikka elävöittää Itä-Helsingin räpskeneä HS.fi. 20.8.2011. Viitattu 20.3.2012.
  28. ↑ Atomirotta Yle X. Viitattu 26.9.2014.
  29. ↑ Bruun ym. 2002 s. 380
  30. ↑ Siltanen, Mikko: Lama ja Kakkahätä-77 Keskisuomalainen. 24.5.2011. Viitattu 18.7.2011.
  31. ↑ Loistavat arvostelut jatkuu 14.4.2011. Tumppi Varonen & Problems?. Viitattu 18.7.2011.
  32. ↑ Pulkkanen, Pentti: Tokelan tarinoita tuotannon takaa Uljas. 21.7.2010. Viitattu 18.7.2011.
  33. ↑ Ylitalo, Marko: Bongattu Ylioppilaslehti. 4.3.2011. Viitattu 22.7.2011.
  34. ↑ Bruun ym. 2002 s. 281
  35. ↑ Saastamoinen 2007 s. 212
  36. ↑ Rane Raitsikka nappasi Ville Valon eksän! Hymy. 5.4.2011. Viitattu 18.7.2011.
  37. ↑ Heino, Heidi: Raitistunut Jonna Nygrén: ”Fitness ei ole uusi riippuvuus” Me Naiset. 21.5.2015. Viitattu 15.1.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Smack
Studioalbumit
Livealbumit

Live Desire

Singlet
Kokoelmat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rane_Raitsikka&oldid=22806013”