Hallusinaatio

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Harhanäky)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee hallusinaatiota psykologian ja psykiatrian näkökulmasta. Ilmailufysiologiaan liittyvistä hallusinaatioista kertoo artikkeli Harha-aistimus (ilmailufysiologia). Tekoälyn virhetoiminnasta kertoo Hallusinointi (tekoäly).
Hakusana ”harhakuva” ohjaa tänne. Taidesivustosta kertoo artikkeli Harhakuva.org.
Saksalaisen taiteilijan August Nattererin maalaus Silmäni näkyjen ilmestyessä. Hän teki useita piirroksia hallusinaatioistaan.

Hallusinaatiolla eli aistiharhalla tarkoitetaan todentuntuista aistikokemusta, joka kuitenkin on mielen tuottama.[1] Tällöin aistialueiden aivosolut aktivoituvat spontaanisti ilman ulkoista ärsykettä tai viestiä aistinelimiltä. Hallusinaatiot alkavat ja loppuvat tahdosta riippumatta. [2]

Aistiharha voidaan kokea minkä tahansa aistin välittämäksi: Silloin ihminen näkee, kuulee, tuntee, maistaa tai haistaa jotakin, jolle ei ulkoisesta, yhdessä havainnoidusta maailmasta löydy vastinetta.[3] Yleisimpiä hallusinaatioita ovat näkö- ja kuuloharhat. Hallusinaation kokeminen sinänsä ei ole vaarallista eikä sairasta.

Hallusinaatio on eri asia kuin illuusio eli havaintoharha, jossa on kyse todellisen ulkoisen ärsykkeen virheellisestä havainnoinnista tai tulkinnasta.[3] Illuusioita ovat esimerkiksi ulkomaailmasta peräisin olevat ”harhanäyt” kuten optiset harhat ja kangastukset. Hallusinaatio eroaa myös eideettisestä muistista, eli kyvystä palauttaa mielikuvia elävästi mieleen.[4]

Kuuloharhat eli äänten kuuleminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun ihminen kuulee kuuloharhan, hänellä aktivoituvat samat aivokuoren osat kuin kuullessaan oikean äänen, eli hän oikeasti kuulee äänen, eikä kuvittele.[5] Kuurotkin voivat kuulla ääniä. Ne jotka ovat joskus kuulleet, kuulevat samanlaisia ääniä kuin muutkin, syntymäkuurot taas hallusinoivat puheen näköharhojen, kuten viittomakielten tai huuliltalukemisen kautta.[6]

10–15 prosenttia ihmisistä on kuullut kuuloharhoja eli auditiivisia hallusinaatioita tai ääniä.[5] Todennäköisesti jokaisella ihmisellä on valmius kuulla harhoja, eikä niiden kuuleminen ole sairaus. Lääkäriin hakeutuminen on tarpeen, jos äänet häiritsevät elämää.[5]

Luokittelu ja sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänet voidaan jakaa yksinkertaisiin ja monimutkaisiin. Yksinkertaiset kuuloharhat ovat esimerkiksi kellonsoittoa, hälyääntä tai sellaista puhetta, josta ei saa selvää: puheensorinaa[5], kuiskauksia tai suhauksia.[7] Ne ovat erittäin tavallisia ja kuuluvat yleensä unenpöpperössä.[5] Esimerkiksi väsynyt vanhempi saattaa kuulla lapsensa itkevän.[8]

Monimutkaiset kuuloharhat ovat sanoja tai puhetta, josta saa selvää, tai musiikkia. Esimerkiksi oman nimensä kuuleminen on yleistä.[8] Äänet kuulostavat erilaisilta, kuin oikeat äänet, sanalliset ajatukset tai yritykset kuvitella jonkun toisen ääntä hänen puhuessaan.[9] Ne voivat esittää kommentteja tai niiden kanssa voi keskustella.[5] Jotkut kuulevat ääniä jatkuvasti. Äänet voivat olla sävyltään mitä vain; syyttäviä, loukkaavia, kielteisiä, vihamielisiä, väkivaltaisia, kiduttavia, neuvovia, komentelevia, leikkisiä, kannustavia, sarkastisia, viihdyttäviä, seksuaalisia, hyväntahtoisia, lohduttavia tai humoristisia.[10][11][12]

Ainakin skitsofrenian kohdalla kulttuurilla on vaikutusta äänten sisältöön. Yhdysvaltain Kaliforniassa kuuloharhat olivat yksinomaan piinaavia, Intiassa ja Ghanassa taas usein positiivisia. Ghanassa yli puolet uskoi äänten kuuluvan jumalalle ja ne käsittelivät uskonnollisia asioita. Intiassa äänet miellettiin todennäköisemmin vanhemmiksi sukulaisiksi tai esivanhemmiksi. Intiassa äänet komensivat tekemään kotitöitä tai käsittelivät seksuaalisia asioita.[7]

Altistavia tekijöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänten kuulemiselle erityisesti altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi hapenpuute, äärimmäinen stressi tai traumakokemukset.[5] Jos äänet johtuvat traumasta, kuulo- ja muut aistiharhat ovat usein traumakokemusten ja trauman aikaisten aistimusten takaumia[13] tai muutoin käsittelevät sitä. Puolison kuoleman jälkeen ihminen saattaa esimerkiksi kuulla hänen äänensä.[8]

Joihinkin sairauksiin saattaa liittyä kuuloharhoja, esimerkiksi skitsofreniaan, psykoosiin, psykoottiseen masennukseen, maniaan, dissosiatiivisiin tiloihin kuten dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön[9]; sekä Huntingtonin tautiin.[14] Esimerkiksi 60–80 % skitsofreenikoista on kuullut ääniä.[15] Psykoottisessa masennuksessa äänet ovat usein sävyltään ahdistavia.[16]

Psykoosi tarkoittaa, että ihmisen todellisuudentaju on heikentynyt, eli hän ei tajua psykoosin laukaisemia kuulo- tai muita harhoja harhoiksi.[17] Psykoosisairauttakin sairastava henkilö voi hyvin tajuta äänet harhoiksi kun ei ole psykoosissa.[3] Joskus kuuloharhat jäävät psykoosin loputtua päälle.

Ei-toivottuja ääniä hoidetaan psykoosilääkkeillä riippumatta siitä onko henkilö psykoosissa. Kaikilla ihmisillä lääkkeet eivät poista ääniä. Äänten negatiivisuutta voi kuitenkin usein vähentää nimeämällä äänet ja keskustelemalla niiden kanssa välttelyn sijaan.[11]

Kuuloharhat, etenkin monimutkaiset ja toistuvat on länsimaissa perinteisesti leimattu epänormaaleiksi ja mielisairauksien oireiksi[3], mutta normaaliuden käsitettä käytetään valikoivasti. Pitkäaikaiset kuuloharhat käsitetään usein automaattisesti psykoosioireiksi, ja ne riittävät itsessään skitsofreniadiagnoosiin, vaikka henkilö ymmärtäisi ne harhoiksi. Esimerkiksi skitsofrenian diagnostisissa kriteereissä ei nykyisinkään edellytetä, että ollakseen sairas henkilön täytyisi uskoa kokemiensa kuuloharhojen olevan tosia.[18]

Kuitenkaan vahvaakaan hallusinaatioihin liittyvää uskomusta ei pidetä harhaluulona, jos uskomus on luonteeltaan henkilön kulttuurissa tai alakulttuurissa yleisesti ilmenevä uskonnollinen vakaumus tai maailman selitys.[19] Siksi esimerkiksi kuuloharhojaan enkeleiksi tai kuolleiksi omaisiksi uskovia ihmisiä ei määritellä psykoottisiksi eli todellisuudentajultaan heikentyneiksi. Ihmisen rajaaminen sairaaksi tai terveeksi sillä perusteella sattuvatko hänen harhansa noudattamaan ympärillä olevien harhoja johtuu uskonnon vahvasta yhteiskunnallisesta valta-asemasta maailmassa.kenen mukaan?

Psykologi ja kipututkija Tage Orenius on esittänyt, että voimakkaan kipustressin synnyttämä hallusinaatio kipua tuottavasta olennosta, jonka kanssa voi käydä vuoropuhelua, saattaa toimia hyvänä keinona käsitellä voimakasta kipua[20].

Hypnoosille alttiiden ihmisten on havaittu kykenevän luomaan ainakin yksinkertaisia näköharhoja pelkällä eläytymisellä. Tutkimuksessa hypnoosialttiit ihmiset näkivät harmaita kuvia värillisinä silloinkin kun eivät olleet hypnoosissa. Samalla heidän aivojensa väriaistimuksiin liittyvät osat aktivoituivat. Hypnoosissa oleminen taas lisäsi hallusinaatiota. Noin 10 % ihmisistä on erittäin hypnoosiherkkiä ja 80 % kohtalaisen alttiita, kun taas 10 prosenttiin hypnoosilla ei ole mitään vaikutusta.[21]

Muut kuin syntymästä asti sokeat henkilöt kykenevät näkemään näköharhoja. Vaikka henkilö olisi ollut kauankin sokeana, harhojen voimakkuus ei haalistu. Charles Bonnetin oireyhtymässä ihminen menettää näkökykynsä silmän tai verkkokalvon ongelmien takia, mutta visuaalinen aivokuori säilyy ennallaan, joten se voi yhä aktivoitua itsestään tai rappeutuvan verkkokalvon lähettämästä vähäisistä havainnoista. Aktivoitumisesta seuraa näköharhoja, jotka kokija yleensä tunnistaa harhoiksi. Harhat voivat olla monimutkaisia, esimerkiksi sateenkaaren väreissä hohtavia kirjolohia; ja niitä voi tarkkailla kuin kuvia tai elokuvaa.[22]

Sokeiden näköharhat saatetaan joskus sekoittaa Riddochin ilmiöön, jossa muutoin sokeat ihmiset kykenevät havaitsemaan sivusilmällä liikettä, esimerkiksi kahvikupista nousevan höyryn, vaikka eivät näkisi itse kuppia.[22]

Pallosalamoita on toisinaan epäilty näköharhoiksi, jotka johtuisivat salamaniskujen synnyttämistä magneettikentistä. TMS-magneettisimulaattorilla koehenkilöt on saatu näkemään pallosalamaa muistuttavia hallusinaatioita, mutta näköharhat olivat valkeita. Salamahavainnot taas ovat olleet esimerkiksi oransseja, vihreitä ja sinisiä. Ilmiön todellisuuteen viittaa sekin, että laboratoriossa on kyetty luomaan pallosalaman tapainen ilmiö, ja havaintoja samasta pallosta ovat tehneet useat ihmiset eri puolelta sitä.[23]

Tuntoharhoja eli haptisia hallusinaatioita voi ilmetä sekä pinta- että syvätunnon alueella. Ne ovat melko yleisiä sekavuustiloissa, kuten juoppohulluudessa. Oireisiin saattaa liittyä ihotuntemuksia, jotka muistuttavat ötököiden ryömintää pitkin ihoa.[9]

Vainajahallusinaatiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edesmenneen läheisen ilmestyminen on yleinen hallusinaatiokokemus, jonka takana on läheisen menetyksen tuottama suuri suru ja kaipaus. Ilmiön on kokenut arviolta 46–82 prosenttia läheisensä menettäneistä ihmisistä. Kokemukseen voi kuulua näkö-, kuulo-, tunto- ja läsnäolokokemuksia. Selvästi suurin osa kokijoista on pitänyt kokemustaan myönteisenä asiana.[24]

Hallusinaation synnyn syytä ei tarkoin tiedetä. Aistiharhat saattavat liittyä mielisairauksiin, mutta niitä esiintyy myös terveillä ihmisillä. Aistiärsykkeen vapautumiseen perustuvan teorian mukaan aistiharha syntyy, kun ihmisen sisäinen vireys on vahva ja ulkoinen ärsykevirta vähäinen. Tilaa ilmenee esimerkiksi ärsykevajauksessa eli sensorisessa deprivaatiossa. Jonkin aistin ärsykevajaus voi johtua esimerkiksi kuuroudesta tai se voidaan saada aikaan kokeellisesti.[9]

Esimerkiksi sekavuustiloissa keskushermoston heikentynyt tarkkaavaisuuden ylläpito ja kyky ottaa vastaan ulkoa tulevia ärsykkeitä voi johtaa sisäisten tuntemusten, muistikuvien ja ajatusten tunkeutumiseen mieleen siten kuin ne tulisivat ympäristöstä.[9]

Yleisimmin hallusinaatioita esiintyy puoliunessa, erittäin väsyneenä ja unihalvauksessa.[4] Tällöin hypnagogisia hallusinaatioita, tavallisesti näköharhoja, esiintyy yleensä henkilön ollessa nukahtamaisillaan tai juuri äkillisesti herännyt. Ilmiön on kertonut kokeneensa jopa kolmannes ihmisistä.[25] Joka kolmannella narkoleptikolla esiintyy joko unihalvausta tai hypnagogisia harhoja. Harhat voivat olla ahdistavia.[26]

Hallusinaatioita koettaessa on mielen havainnointikyvyn virkeys yleensä jotenkin laskenut, ja mikäli se nousee, hallusinaatio katoaa. lähde?Hallusinaatiot ovat lähes aina suhteellisen lyhytaikaisia ja yksipuolisia. Niitä ei voida esimerkiksi yhtä aikaa tunnustella, kuunnella ja katsella eri puolilta.lähde? Yleensä hallusinaatioita kokevat eivät edes tunne uteliaisuutta tehdä näin.lähde? Tämän takia on joskus ajateltu, että yliluonnolliseksi koettu ilmiö jotenkin lamauttaisi kokijansa. Todellisuudessa tämä uteliaisuuden puute lienee paremminkin hallusinaatioiden edellytys kuin seuraus.kenen mukaan?

Jotkut neurologiset ja aineenvaihdunnan häiriöt[3] sekä korkea kuume, myrkytykset[4], dementia[1] ja hoitamaton kuppa[27] voivat aiheuttaa aistiharhoja. Aistiharhat ovat myös Huntingtonin taudin eräs harvinaisempi oire. Tauti johtuu glutamiinia koodaavan emäsjakson liiallisesta toistumisesta eräässä geenissä.[14] Skitsofrenian ja muiden todellisuudentajua heikentävien sairauksien kohdalla aistiharhojen uskotaan johtuvan useiden keskushermoston välittäjäaineiden, kuten glutamaatin tai dopamiinin toiminnan liiallisesta vilkkaudesta.[28]

Unilääkkeitä, joiden vaikuttavana aineena tsolpideemi. Tsolpideemi voi aiheuttaa voimakkaita hallusinaatioita.

Hallusinaatioita esiintyy hallusinogeenisten huumeiden, kuten LSD:n tai DMT:n vaikutuksen alaisena.[4] Hallusinogeenisten harhojen katsotaan johtuvan aineen vaikutuksesta keskushermoston välittäjäaineiden serotoniini- ja dopamiinijärjestelmiin. Useimmat hallusinogeeniseksi luokitellut huumeet eivät aiheuta voimakkaita hallusinaatioita kuten olemattomien ihmisten, eläinten tai esineiden näkemistä, vaan lähinnä lieviä hallusinaatioita kuten näkökentän huojuntaa, vääristymiä tai välkkymistä. Henkilö ymmärtää ne melkein aina päihteen vaikutuksista johtuviksi.[29]

Alkoholi ei suoranaisesti aiheuta hallusinaatioita suurinakaan annoksina. Liikakäyttäjillä runsaan käytön jälkeinen juoppohulluus saattaa kuitenkin vieroitusoireena aiheuttaa voimakkaitakin hallusinaatioita[3] kuten mielikuvituksellisien olentojen näkemistä. Myös muiden kovien päihteiden, kuten heroiinin vieroitusoireisiin saattaa liittyä aistiharhoja.

Suomen moniääniset ry on vuonna 1996 perustettu kuuloharhoja kuulevien ihmisten yhdistys, joka jakaa tietoa ilmiöstä, ylläpitää viikoittain päivystävää neuvonta- ja tukipuhelinta ja järjestää keskustelu- ja vertaistukitapaamisia.

  1. a b Hallucinations - Symptoms, Causes, Tests - NY Times Health Information New York Times. Viitattu 16.3.2016.
  2. Hallusinoin, olenko siis hullu? – Rajankäyntiä Tiede. Viitattu 16.3.2016.
  3. a b c d e f Harha-aistimus (hallusinaatio) Terveysportti. Viitattu 16.3.2016.
  4. a b c d Haku www.tohtori.fi. Viitattu 16.3.2016.
  5. a b c d e f g Lääkäri: Äänien kuuleminen ei ole sairaus Studio55.fi. Viitattu 14.3.2016.
  6. Exploring how deaf people ‘hear’ voice-hallucinations University College London. Viitattu 16.3.2016. (englanniksi)
  7. a b Tutkimus: Harhaäänet ovat länsimaissa ilkeämpiä kuin Intiassa ja Afrikassa HS.fi. Viitattu 14.3.2016.
  8. a b c Suprakash Chaudhury: Hallucinations: Clinical aspects and management Ind Psychiatry Journal. Tammi- kesäkuu 2010. US National Library of Medicine National Institutes of Health. Viitattu 16.3.2016. (englanniksi)
  9. a b c d e Raimo K. R. Salokangas: Aistiharha – neurologinen vai psykiatrinen häiriö? Katsaus. 2004. Duodecim. Viitattu 14.3.2016.
  10. Skitsofrenia Omaiset mielenterveystyön tukena Itä-Suomi ry. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 13.3.2016. fi-FI
  11. a b Tutkimus: Harhaäänet ovat länsimaissa ilkeämpiä kuin Intiassa ja Afrikassa HS.fi. Viitattu 13.3.2016.
  12. Skitsofrenian oireet › Skitsofrenian oireet moninaisia ja yksilöllisiä | Skitsofreniainfo Skitsofrenia. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 12.3.2016.
  13. Kaiken takana onkin trauma? yle.fi. Viitattu 14.3.2016.
  14. a b Geenivirhe suvussa tekee elämästä julmaa arpapeliä HS.fi. Viitattu 1.4.2016.
  15. Miksi ihmiset kuulevat ääniä? Terve.fi. Viitattu 14.3.2016.
  16. Masennus, pitkäaikainen masennus, psykoottinen masennus,maanis-depressiivisyys, epätyylinnen masennus, kaamosmasennus,masennuksen yleisyys, masennuksen syyt, masennuksen tunnistaminen, masennus psykoterapeutin näkökulmasta www.psykoterapia.com. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 18.3.2016.
  17. Psykoosi (mielisairaus) www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 14.3.2016.
  18. Skitsofrenian diagnostiset kriteerit ICD-10-tautiluokituksen mukaan www.terveyskirjasto.fi. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 7.4.2016.
  19. Harhaluulo (deluusio) www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 7.4.2016.
  20. Kuukausiliite | Pasi Virtanen on tuntenut kovaa kipua yli kaksikymmentä vuotta – lopulta hän löysi mullistavan hoitokeinon mielensä sisältä Helsingin Sanomat. 5.8.2022. Viitattu 6.8.2022.
  21. Harhanäkyjä tahdonvoimalla National Geographic. Viitattu 7.4.2016.
  22. a b Kirjoitukset avainsanalla sokeat Tiede. Viitattu 7.4.2016.
  23. Pallosalama saattaakin olla kuvitelmaa National Geographic. Viitattu 7.4.2016.
  24. Häkkinen, Jukka: Mielen oudot maisemat: hallusinaatioiden psykologia, s. 24–25, 30–41. Docendo, 2019. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  25. SleepEducation.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  26. Nukahtelusairaus (narkolepsia) www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 7.4.2016.
  27. Kuppa, Oireet www.oireet.fi. Viitattu 27.4.2016.
  28. Skitsofrenian glutamaattihypoteesi Terve.fi. Viitattu 1.4.2016.
  29. LSD Päihdelinkki.fi. Viitattu 16.3.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]