Harad

Harad (sindaria, suom. Etelä) on kuvitteellinen maa J. R. R. Tolkienin luomassa Keski-Maan fantasiamaailmassa. Se sijaitsee Mordorista etelään ja sieltä kotoisin ovat haradrim eli eteläiset (engl. Southrons) sekä Mûmakil. Haradissa oli paljon aavikoita ja sademetsiä.

Haradrim

Haradrim olivat pitkiä ihmisiä, joilla oli ruskea iho ja tummat silmät. Heillä oli kultanauhoin letitetyt mustat hiukset, ja he pukeutuivat kirkkaanpunaisiin vaatteisiin. Useimmilla oli myös paljon kullasta tehtyjä koristeita, kuten sormuksia ja korvakoru. Eteläisten sotilaat käyttivät aseinaan sapeleita, keihäitä, tikareita ja jousipyssyjä. He myös käyttivät pronssissa taottuja haarniskoja ja kypäröitä sekä pyöreitä keltamustia kilpiä. He liikkuivat jalan, hevosilla, laivoilla ja elefanttia muistuttavilla mûmakileillä. Heidän sanottiin olevan yhtä julmia kuin örkit, ja heidän tunnuksensa oli musta käärme kirkkaanpunaisella pohjalla. Haradrim oli ylpeä ja julma kansa, joka ei ollut sodassa Gondorin kanssa, mutta he vihasivat toisiaan silti.

Tarua sormusten herrasta on toisinaan moitittu rasistiseksi teokseksi, sillä Tolkien yhdisti haradrimissa tumman ihon raakuuteen ja julmuuteen.

Historia

Eteläiset luultavasti polveutuivat Morgothia palvelleista ihmisistä, jotka Beleriandin upottua pakenivat Keski-Maan eteläisimpiin osiin. Auringon Toisella Ajalla Sauron, Morgothin palvelijoista suurin, perusti valtakuntansa Mordorin maahan ja käännytti idän ja etelän ihmiset, mukaan lukien haradrimin, palvelijoikseen ja alamaisikseen. Eteläiset saivat Mustalta Ruhtinaalta paljon rikkauksia, joten he alkoivat palvoa Sauronia jumalanaan. Haradrimin valtakunta vaurastui, mutta Haltiain ja Ihmisten Viimeinen Liitto kukisti eteläiset muiden Sauronin palvelijoiden tavoin Dagorladin taistelussa. Eteläiset heikentyivät suuresti, mutta koska Suurinta Sormusta ei tuhottu, he kykenivät jälleenrakentamaan valtakuntansa.

Kolmannen Ajan alkupuolella eteläiset hyökkäsivät Gondorin kimppuun ja surmasivat taistelussa heidän kuninkaansa Ciryandilin. Gondorin seuraava kuningas Ciryaher kuitenkin murskasi eteläisten armeijat ja otti itselleen lisänimen Hyarmendacil, "Etelänvalloittaja". Eteläiset menettivät niin paljon sotilaita, etteivät he kyenneet sotimaan Gondoria vastaan useaan vuosisataan. Vuonna 1432 Gondorissa syttyi Sukuriitana tunnettu sisällissota, jonka päätyttyä kapinalliset valloittivat Gondorin satamakaupungin Umbarin. Kapinalliset tekivät liiton eteläisten kanssa, ja heistä polveutuivat Sauronia palvelleet Umbarin merirosvot.

Vuonna 1944 eteläiset tekivät liiton itäläisten kanssa Gondorin lopulliseksi kukistamiseksi. Suunnitelmana oli hyökätä Mordorin molemmin puolin ja lyödä heikentynyt Gondor. He onnistuivat surmaamaan kuningas Ondoherin, mutta sotapäällikkö Eärnil tuhoisi heidän armeijansa.

Sormuksen Sodassa haradrimin sotureita saapui tuhansittain Mordoriin. Minas Morgulista marssineen armeijan kerrotaan koostuneen suurimmaksi osaksi eteläisten ratsumiehistä, ja Pelennorin kenttien taistelun aikana Rohanin kuningas Théoden surmasi Haradin kuninkaan. Haradrim olivat eteviä sotureita, mutta heidät lyötiin Pelennorin kentällä että Mustalla Portilla. Sormusten Sormus tuhottiin ja Sauron palvelijoineen kukistettiin iäksi. Gondorin uusi kuningas Elessar kuitenkin solmi rauhan eteläisten että itäläisten kanssa, ja haradrim elivät rauhassa pitkälle Auringon Neljännelle Ajalle saakka.

Haradrim elokuvissa

Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa eteläiset ovat niin ikään tummaihoisia ja käyttävät punamustia vaatteita. He käyttävät aseinaan bambusta tehtyjä keihäitä ja jousipyssyjä. Elokuvissa eteläiset eivät käytä ratsuväkeä, vaan liikkuvat joko jalan tai mûmakileillä.