Günther von Kluge

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hans von Kluge)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Günther von Kluge
Günther von Kluge vuonna 1939
Günther von Kluge vuonna 1939
Henkilötiedot
Muut nimet Günther Adolf Ferdinand von Kluge
Syntynyt30. lokakuuta 1882
Posen, Itä-Preussi, Saksa
Kuollut19. elokuuta 1944 (61 vuotta)
Metz, Ranska
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Saksan keisarikunta (1901–1918)
Saksa Weimarin tasavalta (1918–1933)
 Saksa
(1933–1942)
Palvelusvuodet 1901–44
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Sotamarsalkka
Kunniamerkit Rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin

Günther ”Hans” von Kluge (30. lokakuuta 1882 Posen, Itä-Preussi19. elokuuta 1944 Metz, Ranska) oli saksalainen sotamarsalkka. Von Kluge osallistui ensimmäiseen maailmansotaan esikuntaupseerina.

Kenraaliluutnantti von Kluge komensi toisen maailmansodan alkaessa Saksan 4. armeijaa, jonka komentajana hän osallistui Puolan offensiiviin, taisteluun Ranskasta sekä suurhyökkäykseen Neuvostoliittoon. Hän nautti suurta arvostusta maansa armeijassa, mutta pelkäsi silti joutuvansa Adolf Hitlerin epäsuosioon. Von Kluge nimitettiin keskustan armeijaryhmä komentajaksi 19. joulukuuta 1941 tehtävästä vapautetun Fedor von Bockin tilalle. Moskovan taistelun aikana Kluge hoiti vetäytymisen pyytämällä Hitleriltä toistuvasti luvan rajoitettuihin vetäytymisiin, joista yhdessä muodostui täysimittainen perääntyminen. Kluge loukkaantui auto-onnettomuudessa 27. lokakuuta 1943 ja pystyi palaamaan palvelukseen vasta heinäkuussa 1944.[1]

Palattuaan palveluksen von Kluge oli ensin lyhyen aikaa armeijaryhmä D:n komentajana, kunnes hänet siirrettiin armeijaryhmä B:n komentajaksi puolustamaan Atlantin vallia. Normandian taistelujen aikana kenraali Carl-Heinrich von Stülpnagel houkutteli häntä liittymään Hitlerin murhaa suunnittelevaan heinäkuun 20. päivän salaliittoon, mutta hän kieltäytyi.[1]

Salaliiton epäonnistumisen myötä von Kluge kutsuttiin elokuussa Berliiniin. Tästä hän päätteli, että häntäkin syytettiin osallisuudesta siihen. Ajaessaan autolla kotiseutuaan kohti hän pysähtyi Verdunin taistelukentän kohdalla ja teki itsemurhan syanidikapselin avulla 19. elokuuta 1944.[1]

  1. a b c Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 87. Suomentanut Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]