Hannu Salovaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hannu Salovaara
Henkilötiedot
Syntynyt26. maaliskuuta 1950 (ikä 74)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti elintarviketieteilijä, viljateknologian professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (MMK 1977, ETL 1982, ETT 1983)
Instituutti Helsingin yliopisto
Tunnetut työt Yosa-jugurtit, useat kauran terveysväittämät
Palkinnot Inno-Suomi kunniamaininta (Yosa, 1997);
Aiheesta muualla
Hannu Salovaara (HY)

Hannu Olavi Salovaara (s. 26. maaliskuuta 1950) on suomalainen elintarviketieteilijä ja Helsingin yliopiston viljateknologian emeritusprofessori.[1][2] Alan ensimmäisenä professorina vuodesta 1987 lähtien hän on kouluttanut koko maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta valmistuneen viljateknologien ammattikunnan.[3] Häntä onkin luonnehdittu Suomen viljateknologian isäksi. Salovaara jäi eläkkeelle vuonna 2015.[2]

Opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salovaara kirjoitti ylioppilaaksi Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulusta 1970. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi (pääaine elintarvikekemia ja -teknologia) 1977 ja lisensiaatiksi 1982 sekä edelleen elintarviketieteiden tohtoriksi vuonna 1983.[1] Salovaaran englanninkielinen artikkeliväitöskirja (1982) käsitteli ruokasuolan teknologista merkitystä leivonnassa ja mahdollisuuksia korvata natriumkloridi muilla sopivilla suoloilla.[4][5]

Työura, opetus- ja tutkimustyö sekä tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtoriopintoja seuraavina vuosikymmeninä Salovaaran ja hänen johtamansa viljateknologian ryhmän tutkimus kohdistui muun muassa seuraaviin aiheisiin: hapanleivonnan mikrobiologia ja raskituksen teknologia, suolan vähentäminen leivonnassa, kevätvehnän leivontalaatu ja vehnän sitkoproteiinit, kauran käyttö elintarvikesovelluksissa ja siihen liittyvä teknologia mukaan luettuna fermentoidut jogurttityyppiset kauratuotteet, kauran liukoisen ravintokuidun ominaisuudet (kuten beetaglukaanin 'fysiofysiikka' sen kolesterolia alentavan vaikutuksen kannalta) ja teknologia, kauran gluteenittomuus ja gluteenittomuuden analytiikka[2].

Vuonna 1990 Salovaara patentoi menetelmän kauraleseen fermentoinnista jogurttityyppisen tuotteen valmistamiseksi probioottisia bakteereja käyttäen (yhdessä Anna-Mari Kurkan kanssa).[6] Salovaara yritti ensin saada jonkin ison elintarvikeyrityksen innostumaan keksinnöstä. Kun kiinnostusta ei ollut, hän lisensoi vuonna 1994 keksinnön Suomen yksinoikeudet pienelle Bioferme-yritykselle, joka siihen asti oli keskittynyt muun muassa hapankaaliin ja porkkanatuoremehuun. Bioferme Oy onnistui kaupallistamisessa, ja heidän Yosa-tuotteensa tulivat markkinoille vuonna 1995. Nämä olivat ensimmäisiä funktionaalisia elintarvikkeita.

Yosa-tuotemerkki muodostuu kahdesta tavusta, yo ja sa. ”Yo” tulee jogurtista, koska tuote oli jogurtin kaltainen tai sitä korvaava, ja ”sa” vanhasta karjalaisesta perinneruoasta kiesa.[7] Vuonna 1997 Yosa-tiimi sai Tasavallan presidentin Inno-Suomi-kunniamaininnan.[8] Vuonna 2017 Fazer osti Biofermen.

Kauralle (kauran liukoiselle ravintokuidulle) hyväksyttiin vuonna 1997 Yhdysvalloissa terveysväittämä, että kaura saattaa 'vähentää sydäntaudin vaaraa'.[7] Salovaara ymmärsi tämän merkityksen kauratuotteille ja alkoi yhdessä kollegansa Tuula Sontag-Strohmin [9] kanssa painottaa tutkimusta entistä enemmän kauraan, ja samalla korostaa terveysväittämien merkitystä myös Euroopassa. Salovaara totesi jo vuonna 1999, että Yosa on vasta alkua – ”mahtipontisuutta kaihtamatta”.[7] Euroopan unioni hyväksyi vuonna 2011 kauran terveysväittämät (’kauran beetaglukaani alentaa kolesterolitasoa’ ja 'tasaa verensokeria').[10][11] Nyhtökauran kehittäjät Reetta Andolin ja Zhongqing Jiang [12] ovat Salovaaran oppilaita. Andolinin väitöskirja käsitteli nimenomaan kauran beetaglukaanin ominaisuuksia.[13]

Kauran beetaglukaanin lisäksi Salovaaran ja hänen ryhmänsä tutkimus on kohdistunut vehnän sitkoproteiineihin, kauran proteolyyttiseen systeemiin [14], kauraleivontaan, kauran hiutaloinnin teknologiaan [15], kauran gluteenittomuuteen ja sen analyyttisen osoittamisen menetelmiin sekä jäännösgluteenin eliminointiin prosesseissa.[16] [17]

Agronomiliitto valitsi professori Salovaaran vuoden vaikuttajaksi vuonna 2015.[3]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salovaaran vuonna 2017 (yhdessä muiden kanssa) julkaisema Leivonnan teknologia on alan suomenkielinen perusteos.[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 10. heinäkuuta 2022), s. 646View and modify data on Wikidata
  2. ↑ a b c Hannu Salovaara University of Helsinki. Viitattu 31.3.2020.
  3. ↑ a b Professori Hannu Salovaara on Agronomiliiton Vuoden Vaikuttaja sttinfo.fi. 24.10.2015. Arkistoitu 2.9.2019. Viitattu 31.3.2020.
  4. ↑ Hannu Salovaara: Sodium chloride and its partial replacement with potassium chloride and some other salts in baking (Väitöskirja / Helsingin yliopisto; ISBN 951-45-2831-X; julkaistu sarjassa EKT-sarja, ISSN 0355-1180; 627) 1982. Helsingin yliopisto, teostiedot via finna.fi. Viitattu 10.7.2022. (englanniksi)
  5. ↑ Sodium chloride and its partial replacement with potassium chloride and some other salts in baking worldcat.org (englanniksi)
  6. ↑ Patettijulkaisu 88856 espacenet.com (englanniksi)
  7. ↑ a b c Tiedotteet Avenly Oy, avenly.fi.
  8. ↑ Arkistoitu kopio 2.12.1997. ruokatieto.fi. Arkistoitu 22.2.2020. Viitattu 22.2.2020.
  9. ↑ Tuula Sontag-Strohm Helsingin yliopiston tutkimusportaali, researchportal.helsinki.fi.
  10. ↑ EU Register: Nutrition and Health claims europa.eu. (englanniksi)
  11. ↑ Commission Regulation (EU) No 1160/2011 of 14 November 2011 on the authorisation and refusal of authorisation of certain health claims made on foods and referring to the reduction of disease risk (pdf) Official Journal of the European Union, eur-lex.europa.eu. 15.11.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Zhongqing Jiang Helsingin yliopiston tutkimusportaali, researchportal.helsinki.fi.
  13. ↑ Reetta Kivelä: Non-enzymatic Degradation of (1→3)(1→4)-β-D-glucan in Aqueous Processing of Oats 19.8.2011. Helsingin yliopisto, helsinki.fi.
  14. ↑ https://helda.helsinki.fi/handle/10138/20790 (thesis Markku Mikola)
  15. ↑ https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/role-of-heat-treatment-in-the-processing-and-quality-of-oat-flake (thesis Fred Gates)
  16. ↑ https://helda.helsinki.fi/handle/10138/27956 (thesis Päivi Kanerva), http://hdl.handle.net/10138/166751 (thesis Xin Huang)
  17. ↑ https://www.researchgate.net/publication/47932368_Prolamin_degradation_in_sourdoughs (thesis Loponen)
  18. ↑ Ruokaleivän leivontaan uusi oppikirja Leipuriliitolta - Suomen Leipuriliitto ry leipuriliitto.fi. Viitattu 31.3.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannu_Salovaara&oldid=22012645”