Hamo Beknazarjan
Hamo Beknazarjan (arm. Համո Բեկնազարյան, ven. Амо (Амбарцум) Иванович Бек-Наза́ров, Amo (Ambartsum) Ivanovitš Bek-Nazarov; 31. toukokuuta 1892 Jerevan – 27. huhtikuuta 1965 Moskova) oli armenialainen näyttelijä, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beknazarjan opiskeli Moskovan kauppakoulussa ja näytteli vuodesta 1915 lähtien melodramaattisia ensirakastajan rooleja venäläisissä elokuvissa. Vuonna 1921 hän oli perustamassa Georgian valistusasiain kansankomissariaatin elokuvaosastoa. Hän työskenteli Georgian elokuvastudion johtajana ja ohjasi siellä muutamia elokuvia.[1] Vuonna 1924 hän oli perustamassa Armenian elokuvastudiota Haifilmiä[2]. Beknazarjanin ensimmäinen merkittävä elokuva[1] oli georgialais-armenialainen Namus (1926), romanttinen tarina nuorista rakastavaisista ja perinteisestä pakkoavioliitosta[2]. Hänen parhaita töitään oli vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumista kertova armenialais-azerbaidžanilainen Dom na vulkane (1929). Taka-Kaukasian elokuvastudioiden lisäksi Beknazarjan teki elokuvia myös Venäjän vähemmistökansojen elokuvayhtiölle Vostokkinolle.[1]
Vuonna 1935 Beknazarjan ohjasi ensimmäisen armenialaisen äänielokuvan Pepo, josta tuli suuri menestys[2]. Gabriel Sundukjanin teokseen perustuva elokuva kuvaa armenialaisen köyhälistön raskasta elämää ja yhteiskunnallista riistoa 1800-luvun loppupuolella[1]. Venäjän sisällissodasta Armeniassa kertova Zangezur (1938) sai Stalin-palkinnon vuonna 1941. Historiallisen suurelokuvan David-Bek (1944) aiheena on armenialaisten vapaustaistelu 1700-luvulla.[2] Beknazarjan laati käsikirjoitukset useimpiin ohjaustöihinsä ja käsikirjoitti myös muiden ohjaajien elokuvia[1].
Beknazarjan sai Armenian SNT:n kansantaiteilijan arvonimen vuonna 1935. Haifilm-studio nimettiin hänen mukaansa vuonna 1965.[1]