Halilan parantola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ilmakuva Halilan parantolan päärakennuksesta 1900-luvun alkupuolelta.
Halilan parantolan rakennuksia vuonna 2008.
Aleksanteri Nevskille pyhitetty Halilan parantolan kirkko vuonna 2008.

Halilan parantola eli Halilan keuhkotautiparantola oli Uudellakirkolla Halilan kylässä vuosina 1889–1940 toiminut Suomen ensimmäinen tuberkuloosiparantola. Pietarin läheisyydessä sijainnut Halila oli ennen Suomen itsenäistymistä Venäjän keisarillisen hovin omistuksessa ja pelkästään venäläisten käytössä. Vuosina 1920–1940 se oli Suomen valtion omistuksessa. Parantolan rakennukset toimivat edelleen tuberkuloosisairaalana nimellä Sanatori Sosnovyi Bor (ven. Санаторий Сосновый Бор) nykyisin Venäjään kuuluvassa Uudenkirkon kunnassa.

Halilan parantolan historia 1889–1940

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halilan parantolan perusti pietarilainen lääkäri W. G. von Dittman vuonna 1889. Se oli Suomen ensimmäinen ja vuoteen 1903 saakka myös ainoa tuberkuloosiparantola. Tammikuussa 1892 Venäjän keisari Aleksanteri III osti Halilan parantolan, minkä jälkeen sitä käytettiin lähinnä Venäjän armeijan sotilaiden hoitoon. Venäjän vallankumouksen jälkeen potilaiksi hakeutui pääasiassa venäläisiä emigrantteja.[1][2]

Suomen itsenäistymisen jälkeen talousneuvos Juho Hietanen järjesti parantolan hankkimisen Suomen valtiolle, ja siitä tuli ensimmäinen Suomen valtion omistama tuberkuloosiparantola.[1][2] Se avattiin uudelleen käyttöön lokakuussa 1920.[3] Samana vuonna solmittuun Tarton rauhansopimukseen liitettiin Neuvosto-Venäjän edustajien toiveesta erillinen kohta (artikla 30), jonka mukaan Suomen hallitus varaisi kymmenen vuoden ajan puolet Halilan parantolan potilaspaikoista Pietarin ja sen ympäristön asukkaille samoilla ehdoilla kuin Suomen kansalaisille.[4] Vuodesta 1920 Halilan ylilääkärinä toimi Robert Elmgren.[5]

Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n sisar, suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna Romanova vaati vuonna 1928 oikeusteitse Halilan parantolaa itselleen osana veljensä perintöä. Vuosia kestänyt oikeusjuttu päättyi sovintoon, kun Suomen valtio maksoi Englannissa asuneelle Ksenialle noin 15 000 Englannin punnan korvaukset. Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti toimitti rahat salaa Ksenialle Englantiin vuonna 1933.[6]

1920-luvulla Halilan parantolassa oli yli 400 potilaspaikkaa ja noin 150 työntekijää.[2] Parantolalle valmistui vuonna 1905 oma ortodoksinen kirkko, joka muutettiin vuonna 1925 luterilaiseksi kirkoksi.[7] Parantolaan kuului noin 120 rakennusta ja sen alue käsitti 450 hehtaaria.[3] Viljeltyä peltoa parantolalla oli lähes 100 hehtaaria.[2] Sairaalan rakennuksia suunnittelivat muun muassa arkkitehdit Jevgeni Leburde, Allan Schulman ja Juli Bruni.

Halilan potilaiden ja vieraiden joukossa oli monia tunnettuja henkilöitä. Neuvosto-Venäjän johtaja Vladimir Lenin vietti Halilan parantolassa neljä päivää 6.–10. tammikuuta 1918. Tämä oli Leninin ainoa käynti Suomessa maan itsenäistymisen jälkeen.[4] Suomen entiset kenraalikuvernöörit Nikolai Gerard ja Vladimir von Boeckmann asuivat vuodesta 1922 viimeiset elinvuotensa Halilan parantolassa Suomen valtion myöntämällä eläkkeellä.[8]

Myöhemmät vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen parantolan toiminta päättyi talvisotaan. Jatkosodan aikana rakennukset palvelivat vuoroin suomalaisten ja neuvostoliittolaisten sotasairaalana. Tilat palautettiin tuberkuloosisairaalaksi sodan jälkeen, kun alue oli liitetty Neuvostoliittoon. Halilan nimeksi vaihdettiin vuonna 1949 Sosnovyi Bor (’Mäntymetsä’). Toiminta on jatkunut sen jälkeen yhtäjaksoisesti nykypäiviin saakka. Parantolan kirkko kunnostettiin ja palautettiin ortodoksikirkoksi neuvostoajan lopulla.[9]

Halilan parantolan vanhat rakennukset suojeltiin vuonna 1960 kulttuurisesti merkittävänä kohteena. Pääsyynä oli Leninin lyhyt vierailu parantolassa vuonna 1918.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Arno Forsius: Tuberkuloosin hoito Suomessa Kuvauksia lääketieteen historiasta, Saunalahti.fi (Internet Archive). Viitattu 1.1.2017.
  2. ↑ a b c d ”Uudellakirkolla kolme parantolaa”, Karjala 38/1971, liite ”Pitäjä pitäjältä”, s. 16. Viitattu 1.1.2017.
  3. ↑ a b Tietosanakirja, täydennysosa (1920), s. 330 Runeberg.org.
  4. ↑ a b Osmo Rinta-Tassi: ”Lokakuun Vallankumous ja Suomen itsenaistyminen”, teoksessa Lenin ja Suomi – osa II. Opetusministeriö ja Valtion painatuskeskus, Helsinki 1989.
  5. ↑ Aikalaiskirja (1934), s. 111 Runeberg.org.
  6. ↑ Деревня Халила и оздоровительный санаторий (venäjäksi) Halila.ru 11.8.2009. Viitattu 1.1.2017.
  7. ↑ Markus Lehtipuu: Kannas – Suomalainen matkaopas, s. 320–322. Suomalainen Matkaopas Finnish Guidebooks Oy, Helsinki 2006.
  8. ↑ Kristiina Kalleinen: von BÖCKMANN, Vladimir Alexandrovitj (ruotsiksi) Biografiskt lexikon för Finland.
  9. ↑ Jevgeni Dzjuba: Развитие санатория (venäjäksi) Halila.ru 7.5.2009. Viitattu 1.1.2017.
  10. ↑ санаторий "Халила", в котором в декабре 1917 года отдыхал В.И.Ленин. (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) Venäjän federaation kulttuuriministeriö. Viitattu 1.1.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Halilan_parantola&oldid=22598224”