Haiharan kartano
Haiharan kartano sijaitsee Tampereella Kaukajärven länsirannalla Kaukajärven kaupunginosassa.[2] Siellä toimii nykyään Haiharan taidekeskus,[3] jossa järjestetään muun muassa taidenäyttelyitä, konsertteja ja lastentapahtumia. Talvikaudella päärakennusta vuokrataan erilaisia tilaisuuksia varten ja tallissa voivat yhdistykset järjestää erilaisia tilaisuuksia. Väentuvan kahvila on avoinna kesäkaudella.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kartanon historia alkaa vuodesta 1872, kun entinen tarkka-ampujapataljoonan kapteeni Anshelm Grahn (1825–1895) osti Haiharan kylästä Keskinen-nimisen maatilan ja muutti sinne perheineen asumaan. Hän oli edellisenä vuonna pidetyssä huutokaupassa vuokrannut viereisen Ylisen tilan ja vuonna 1886 hän osti vielä kolmannenkin tilan, Alasen. Yhdessä tilat muodostivat 340 hehtaarin kokoisen kartanon, johon kuului 81 hehtaaria peltoa. Grahn rakennutti myös 1870-luvulla kartanon osin kaksikerroksisen hirsirunkoisen päärakennuksen, jossa oli yli 20 huonetta.
Anshelm Grahnin kuoltua Haiharan kartanon omistivat 1895–1932 hänen tyttärensä Aline (1854–1925), Jenny (1856–1930) ja Naema (1858–1932), ”kolme fröökynää”, yhdessä. Heidän jälkeensä kartano siirtyi läheisen Kaukajärven kartanon omistaneen velipuolen Bertel Grahnin haltuun. Bertel Grahnin kuoltua kartano siirtyi hänen tyttärelleen Gunvor Ekroosille (1907–1982) ja tämän miehelle Torsten Ekroosille. Lapsettomat Ekroosit alkoivat vähitellen myydä kartanon maita ja vuonna 1963 he lahjoittivat kartanon päärakennuksen seitsemän hehtaarin maa-alueineen Tampereen kaupungille. He pidättivät kuitenkin rakennusten hallintaoikeuden itsellään. Haiharan kartanon entisille maille alettiin 1960-alussa rakentaa Kaukajärven lähiötä.
Reitti Haiharankadulta Saarenmaantielle kulki pitkään Haiharan kartanoalueen läpi. Vuonna 1979 tie katkaistiin autoliikenteeltä, kun Juvankatua jatkettiin Saarenvainionkadun päästä eteenpäin kohti Annalaa.
Gunvor Ekroos perusti kartanon tiloihin vuonna 1966 nukkemuseon ja vuonna 1972 pukumuseon. Hän perusti vuonna 1969 Anneli Kurosen kanssa nukketeatterin, joka toimii edelleen vanhassa kanalassa[4]. Vuonna 1982 Gunvor Ekroosin omaisuus siirtyi Haiharan museosäätiölle. Nukke- ja pukumuseo siirtyi vuonna 1992 pois Haiharan kartanosta aluksi Hatanpään kartanoon.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mansetori: Kaukajärvi - tietoja ja historiaa (luettu 26.3.2008)
- Eeva Riihonen: Kaukajärven tarinoita, 1995
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Riihonen, Eeva.: Kaukajärven tarinoita. Tampereen kaupunki, 1995. 58193058 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 17.2.2020).
- ↑ Tampere alueittain 2013, s. 148. Tampere: Tampereen kaupunki. ISBN 978-951-609-690-5 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.8.2019).
- ↑ Haiharan taidekeskus www.tampere.fi. 12.8.2017. Viitattu 17.2.2020.
- ↑ Haiharan nukketeatteri www.haiharannukketeatteri.fi. Viitattu 17.2.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]