Haarakkaat
Haarakkaat on laaja kantasienten muotoryhmä. Lajit ovat kääväkkäitä, joilla on sormimaisen haaraiset tai pensasmaiset itiöemät. Lähes koko itiöemän ulkopinta on sienen itiölavaa. Eri haarakkaat eivät välttämättä ole sukua toisilleen, sillä ryhmitys perustuu lähinnä ulkoisiin piirteisiin.[1]
Haarakkaat ovat yleensä metsämaalla, karikkeella ja nurmikoilla kasvavia lahottajasieniä. Suurimmillaan itiöemät ovat lähes puolimetrisiä möhkäleitä, pienimmillään taas muutaman millimetrin pituisia, lankamaisia sieniä. Jotkin haarakkaat ovat syötäviä, mutta ruokakäyttöä hankaloittaa lajien vaikea tunnistettavuus.[1]
Nuijakkaat ovat vähähaaraisia tai haarattomia sieniä, jotka ovat sukua joillekin haarakkaille.[1] Raja haarakkaiden ja nuijakkaiden välillä on keinotekoinen ja liukuva.[2] Esimerkiksi kalvasnuijakkaiden suvussa (Clavaria) on sekä nuijakkaita että haarakkaita.[3] Yhdessä näitä muotoryhmiä voidaan kutsua clavarioid-tyyppisiksi sieniksi.[4] Keltasarvikat (Calocera) voisi muotonsa perusteella laskea haarakkaiksi tai nuijakkaiksi, mutta ne eivät ole läheistä sukua muille haarakkaille.[5]
Haarakkaita sisältäviä sukuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haarakkaita on ainakin seuraavissa suvuissa:[6]
- Kruunuhaarakkaat (Artomyces)
- Kalvasnuijakkaat (Clavaria)
- Korallihaarakkaat (Clavulina)
- Oranssinuijakkaat (Clavulinopsis)
- Lahohaarakkaat (Lentaria)
- Ruotuhaarakaat (Phaeoclavulina)
- Hiushaarakkaat (Pterula)
- Keltahaarakkaat (Ramaria)
- Sirohaarakkaat (Ramariopsis)
- Tremellodendropsis
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 1. A–Kar, s. 128. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29428-4
- ↑ Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 3. Man–Rih, s. 132. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-29430-6
- ↑ Violettihaarakas – Clavaria zollingeri Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 17.12.2022.
- ↑ Kekki, Tapio: Ruusunuijakas Suomessa. Sienilehti, 2015, 67. vsk, nro 3, s. 73–76. ISSN 0357-1335 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 16.11.2022.
- ↑ Valste, Juha (päätoim.): Suomen luontotieto. 2. Kas–Mam, s. 132. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29429-2
- ↑ Selaa havaintoja Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 17.12.2022.