Haapamäen ryöstömurha 1921

Haapamäen ryöstömurha oli Haapamäen rautatieasemalla Keuruulla 22. lokakuuta 1921 tapahtunut henkirikos, jossa murhattiin sähköttäjä Aarne Forsman.

Tekijä saapui 22. lokakuuta Haapamäen asemalle. Forsman oli antanut hänelle yösijan virkamieshuoneestaan. Yöllä murhaaja iski Forsmania kivellä ja tikarilla, ryösti rahat ja pakeni. Seuraavana päivänä, lauantaina 23. lokakuuta siivooja löysi uhrin asemalta. Tekijää ei tavoitettu hetkeen. Forsman oli noin 40-vuotias, naimisissa ja kahden lapsen isä.

Pidätettäessä tekijä väitti olevansa työmies Kalle Peltonen Mikkelistä; häneltä löytyi papereita, joissa esiintyivät nimet Otto Partti, E. L. Kämäräinen ja Nyppönen. Tekijän uskotaan olevan sama henkilö, joka oli noin kolme viikkoa aiemmin käynyt Orismalassa nimellä Arvo Ylinen ja viettänyt yhden yön murhatun luona. Tällöin hän oli sanonut tulleensa Venäjältä. Hän aikoi jäädä toistaiseksi jonkun kauppiaan palvelukseen, mutta hänen nähtiinkin nousevan junaan jonkin ajan kuluttua. Pian tämän jälkeen Forsman alkoi saada kirjeitä Yliseltä. Murhaaja paljastui lopulta kangasniemeläiseksi Otto Partiksi.

Tapaus käsiteltiin Keuruun pitäjän varsinaisilla syyskäräjillä 19. marraskuuta 1921. Epäilty tuotiin kahlittuna Vaasan lääninvankilasta oikeuteen. Poliisin pöytäkirjan mukaan uhrilta oli varastettu melkein kaikki vaatteet, lompakko, rannekello, vihkisormus ja valokuvakone. Murhaaja oli saatu kiinni lokakuun 26. päivän aamuna Keuruun asemalta tämän yrittäessä nousta Jyväskylään päin menevään junaan. Kiinni jäädessään hän kertoi väärän nimen ja olevansa matkalla Oulusta Viipuriin. Hän tunnusti ryöstömurhan, kun häneltä löydettiin uhrin omaisuutta.

Yleinen syyttäjä vaati vastaajalle edesvastuuta törkeästä ryöstömurhasta sekä ryöstetyn omaisuuden palauttamista uhrin omaisille. Asianomaisten asiamies vaati lesken puolesta kuolemanrangaistusta vastaajalle. Kuulusteluissa tekijä vastasi lähinnä epäselvyyksiä, kunnes vaikeni täysin.

Vastaaja oli jo aiemmin tuomittu elinkautiseen vankeuteen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa, mutta oli karannut vankilasta kesken tuomion. Hänet tuomittiin tahallisesta taposta viideksi vuodeksi ja toistuneesta törkeästä varkaudesta kuudeksi kuukaudeksi ”valoisaan yksinäishuoneeseen”, jossa tuomittu on kovennettuna rangaistuksena eristettynä muista vangeista. Koska vastaaja oli kuitenkin haastettu Urjalan lääninkihlaoikeuteen ja siellä häntä aiottiin syyttää, tuomio jätettiin kyseisen kihlakunnan tai hovioikeuden ratkaistavaksi.