HMS Triton (N15)
| HMS Triton | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness |
| Kölinlasku | 28. elokuuta 1936 |
| Laskettu vesille | 5. lokakuuta 1937 |
| Palveluskäyttöön | 9. marraskuuta 1938 |
| Loppuvaihe | upotettu 18. joulukuuta 1940 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 090 t (pinnalla) 1 575 t (sukelluksissa) |
| Pituus | 83,82 m |
| Leveys | 8,08 m |
| Syväys | 4,98 m |
| Koneteho | 2 500 bhp/1 450 shp |
| Nopeus |
15,25 solmua (pinnalla) 9 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 59 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 10 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Triton (viirinumerot 15T ja N15) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1938 vesillelaskettu T-luokan sukellusvene, joka tuhoutui 18. joulukuuta 1940 toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: T-luokka (sukellusvene)
Alus tilattiin 23. maaliskuuta 1936 Vickers Armstrongilta Barrow-in-Furnessista, missä köli laskettiin 28. elokuuta 1936. Alus laskettiin vesille 5. lokakuuta 1937 ja otettiin palvelukseen 9. marraskuuta 1938.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus määrättiin 2. sukellusvenelaivueeseen. Se lähti 2. syyskuuta 1939 Portsmouthista Dundeehen saattajanaan HMS Sardonyx. Hastingsin edustalla HMS Beagle vapautti Sardonyxin saattotehtävästä jatkaen Tritonin saattamista. Seuraavana päivänä Humberin majakkalaivan kohdalta sukellusvene jatkoi matkaansa yksin. Se saapui Dundeehen 4. syyskuuta kiinnittyen laituriin HMS Oxleyn viereen.[1]
Ensimmäiselle partiomatkalleen alus lähti 5. syyskuuta Dundeesta Norjan lounaisrannikolle Stavangerin alueelle. Se upotti 10. syyskuuta Oxleyn, joka ei vastannut tunnistusviestiin. Uponneesta sukellusveneestä pelastui vain kaksi miestä. Triton palasi Rosythiin 22. syyskuuta ja jatkoi matkaansa Dundeehen, jonne alus saapui 24. syyskuuta.[1]
Toiselle partiomatkalleen alus lähti 6. lokakuuta Norjan etelärannikolle Kristiansandin ja Stavangerin välille. Se palasi 24. lokakuuta Rosythiin. Alus lähti 6. marraskuuta kolmannelle matkalleen Skagerrakin alueelle. Ennen partiointialueelle siirtymistä alus harjoitteli HMS Grimsbyn kanssa. Se palasi 21. marraskuuta Rosythiin. Neljännelle matkalleen alus lähti 4. joulukuuta jälleen Norjan lounaisrannikolle lähelle Stavangeria, mistä se palasi 19. joulukuuta Rosythiin.[1]
Alus siirrettiin 20. joulukuuta huollettavaksi Rosythin telakalle, mistä se vapautui jouluaattona.[1] Alus laukaisi 10. huhtikuuta Saksan aloittaessa operaatio Weserübungin Saksan laivaston saattueeseen kuusi torpedoa, joista kolme osui maaliin upottaen Friedenaun, Wigbertin ja V1507:n (ex-RAU VI). Uppoamisten seurauksena noin 900 saksalaissotilasta sai surmansa.[2] Kuukautta myöhemmin alus upotti jälleen kuljetusaluksen Norjan rannikolla.[3]
Syyskuussa 1940 alus siirrettiin Välimerelle päällikkönään luutnantti E. F. Pizey. Aleksandriaan sijoitettu alus partioi Välimerellä ja upotti lokakuussa Genovan edustalla rahtialuksen. Alus tulitti kansitykillä Vadoa ja Savonaa.[3]
Alus lähti 28. marraskuuta partiomatkalle Otrantonsalmeen päällikkönään komentajakapteeni G. C. I. St. B. S. Watkins eikä koskaan palannut. Sen uskotaan hyökänneen 6. joulukuuta italialaisen rahtialuksen Olimpian ja sen saattajien kimppuun Durazzon edustalla. Aluksen tuhoutuminen voi johtua joko miinaan osumisesta tai sitten saattajana toimineen torpedovene RN Clion onnistuneesta syvyyspommi-iskusta.[3]
Päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päällikköinä olivat[1]:
- Hugh Patrick de Crecy Steel 7. kesäkuuta 1938 - 25. marraskuuta 1939
- Edward Fowle Pizey 25. marraskuuta 1939 - 19. elokuuta 1940
- Guy Claud Ian St. Barbe Slade Watkins 19. elokuuta - 18. joulukuuta 1940
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Akermann, Paul: Encyclopaedia of British Submarines 1901–1955. Penzance, Cornwall: Periscope Publishing, 2002. ISBN 1-904381-05-7 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)