HMS Penzance (L28)
| HMS Penzance | |
|---|---|
 HMS Penzance |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Devonportin telakka |
| Kölinlasku | 29. heinäkuuta 1929 |
| Laskettu vesille | 10. huhtikuuta 1930 |
| Palveluskäyttöön | 15. tammikuuta 1931 |
| Poistui palveluskäytöstä | uponnut Saksan laivaston sukellusveneen U-37 torpedoimana 24. elokuuta 1940 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 045 t |
| Pituus | 76 m |
| Leveys | 10 m |
| Koneteho | 2 000 shp |
| Nopeus | 16 solmua |
| Miehistöä | 100 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × BL 4" (102 mm) Mk IX -tykkiä 4 x 4,5" ilmatorjuntatykkiä |
HMS Penzance (viirinumerot L28 ja U28) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hastings-luokan sluuppi toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hastings-luokka (sluuppi)
Alus tilattiin 4. huhtikuuta 1929 vuoden 1928 laivasto-ohjelmassa Devonportin telakalta, missä köli laskettiin vielä samana vuonna 29. heinäkuuta. Alus laskettiin vesille 10. huhtikuuta 1930 kumminaan rouva Backhouse ja valmistui 15. tammikuuta 1931.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseenoton jälkeen alus sijoitettiin Persianlahdelle ja Punaiselle merelle, mistä se palasi toukokuussa 1938 Chathamiin. Alus siirrettiin jo ennen toista maailmansotaa edelleen Länsi-Intian asemalle.[1]
Syyskuussa 1939 alus aloitti Trinidadiin sijoitettuna merialueiden valvonnan. Helmikuussa 1940 alus määrättiin saattueiden suojaksi. Se lähti maaliskuussa Bermudalle paikallissaattajaksi suojaamaan Halifaxinreitin saattueita.[1]
Aluksen viirinumero vaihdettiin toukokuussa U28:ksi. Se määrättiin palaamaan Britteinsaarille heinäkuussa ja alus lähti elokuun alussa Cape Bretoniin Sydneyyn suojatakseen ensimmäistä SC-sarjan saattuetta, kun se lähti 15. elokuuta saattueessa SC1. Saksan laivaston sukellusveneen U-37 laukaisema torpedo upotti aluksen 24. elokuuta Grönlannin eteläpuolella.[1] Aluksen miehistöstä sai surmansa 90 ja ainoastaan 13 pelastui rahtialus Fylingdalelle ja Blairmorelle. Surmansa saaneiden joukossa oli aluksen päällikkö Allan John Wavish. Blairmore tuhoutui saman sukellusveneen torpedoimana vielä samana yönä ja seitsemän hieman aiemmin pelastettua Penzancen miehistönjäsentä joutui jälleen meren armoille, kunnes he pelastuivat ruotsalaiselle rahtialukselle Eknaren. Ruotsalaisten mukana miehet matkasivat Baltimoreen Yhdysvaltoihin.[2]
Aluksen päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Allan John Wavish 16. toukokuuta 1938 – 24. elokuuta 1940
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hague, Arnold: Sloops 1926–1946. Kendal, Englanti: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-67-3 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)