HMS Fearless (L10)
HMS Fearless | |
---|---|
HMS Fearless vuonna 1994 Portsmouthissa |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Harland and Wolff, Belfast |
Kölinlasku | 25. heinäkuuta 1962 |
Laskettu vesille | 19. joulukuuta 1963 |
Palveluskäyttöön | 25. marraskuuta 1965 |
Poistui palveluskäytöstä | 18. maaliskuuta 2002 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 16 950 t |
Pituus | 160 m |
Leveys | 24 m |
Syväys | 6,4 m |
Koneteho | 22 000 shp (16 MW) |
Nopeus | 21 solmua |
Miehistöä | 550, joista noin 70 merijalkaväkeä |
Aseistus | |
Aseistus |
4 × Sea Cat 2 × Bofors 40 mm/L60 2 × BMARC 20 mm |
HMS Fearless (viirinumero L10) oli 1965-2002 palveluksessa ollut Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimien Fearless-luokan maihinnousualus (engl. Landing Platform Dock, LPD). Se oli Britannian kuninkaallisen laivaston ensimmäinen varta vasten valmistettu LPD.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Fearless-luokka (LPD)
Alus tilattiin joulukuussa 1961 Belfastista Harland and Wolffilta, missä köli laskettiin 25. heinäkuuta 1962 telakkanumerolla 998[1]. Alus laskettiin vesille 19. joulukuuta 1963 kumminaan esikuntapäällikkö (engl. Chief of the Imperial General Staff) kenraali Sir Richard Hullin puoliso Lady Antoinette Mary Hull, minkä jälkeen alus hinattiin Musgrave Channelin Thompson Wharfiin varustettavaksi.[2]
Maaliskuussa 1964 ensimmäiset laivaston henkilöstöön kuuluvat saapuivat komentaja A. J. R. Smithin johdolla alukselle valvomaan varustustöitä. Aluksen ensimmäinen päällikkö kapteeni H. A. Corbett saapui 30. kesäkuuta 1965 alukselle. Pian tämän jälkeen 5. heinäkuuta alus nosti kauppamerenkulun punaisen lipun aloittaen valmistajan koeajot, mistä se palasi viikkoa myöhemmin Belfastiin. Marraskuun alussa pääosa aluksen tulevasta miehistöstä ja merijalkaväkiosastosta saapui Belfastiin. Aluksen keskeneräisten majoitustilojen vuoksi miehistön pääosa jouduttiin aluksi majoittamaan läheiseen Holywood Barracksiin.[2]
Alus siirrettiin keskiviikkona 24. marraskuuta palvelukseenotto seremonian valmisteluiden päätyttyä Thompson Wharfista Airport Wharfiin lähelle Sydenhamin rautatieasemaa. Seuraavana aamuna alukselle saapui Portsmouthin merijalkaväen orkesteri ja myöhemmin irlantilaisia säkkipillinsoittajia. Kello 12.30 kutsuvieraat, joihin kuuluivat muun muassa aluksen kummi Lady Hull saapuivat alukselle. Palvelukseenottotilaisuus alkoi kello 14.30, mikä päättyi tuntia myöhemmin. Aluksen palvelukseenotto ei saanut mediassa paljoa huomiota, koska vain muutamaa päivää aiemmin oli Ian Smith julistanut Rhodesian itsenäiseksi valtioksi.[2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus lähti 13. syyskuuta 1966 Portsmouthista Adeniin ensimmäiseen operaatioonsa. Se oli hieman yli 10 tuntia Gibraltarilla, kolme päivää Maltalla ja läpäisi Suezin kanavan 25. syyskuuta ennen saapumistaan Adeniin 29. syyskuuta. Aluksen keskinopeus oli ollut matkalla 18 solmua. Alus saapui heimoriidoista kärsivään Adeniin, jossa 500 mailia Adenista itään olevan Dhofarin alueen heimot olivat nousseet kapinaan. Omanin sulttaani oli pyytänyt apua Britannialta.[3]
Ensimmäiset kaksi viikkoa alus oli Adenin satamassa tehden erilaisia harjoituksia. Alukselta laskettiin 11. lokakuuta tiedusteluosasto maihin 70 mailia Adenista länteen, mistä palattuaan alus oli satamassa kaksi viikkoa huollettavana. Vuoden 1966 lopulla Adenissa vaikutti kaksi keskenään taistelevaa kansallismielistä järjestöä, Front for the Liberation of South Yemen (FLOSY) ja National Liberation Front of Occupied South Yemen (NLF), jotka tekivät erilaisia iskuja Britannian hallintoa vastaan itsenäisyyden saavuttamiseksi. Alus lähti 26. lokakuuta operaatio Fateen. Alukselle oli siirretty 1st Battalion Irish Guard ja viisi ilmavoimien 78 laivueen Wessex-helikopteria. Aluksen kuljettamat joukot laskettiin maihin 28. lokakuuta Dhofarin rannikolla. Operaatiossa vangittiin 22 kapinallista, minkä jälkeen brittijoukot palasivat alukselle. Alus palasi Adeniin, missä joukot laskettiin maihin ennen aluksen lähtöä Mombasaan 2. marraskuuta.[3]
Alus palasi 20. joulukuuta 1967 Devonportiin, missä se siirrettiin telakalle pian telakalle kuuden kuukauden huoltoa vartea. Palvelusrupeaman aikana alukselta oli tehty 134 LCVP ja 294 LCM maihinnousua. Se oli kuljettanut 7 130 sotilasta ja 1 229 ajoneuvoa, minkä lisäksi yli 2 700 upseeria ja miestä kaikista kolmesta puolustushaarasta oli osallistunut aluksen esittelyihin. Aluksen laskeutumisalustalle oli laskeuduttu noin 2 200 kertaa lähes kaikilla asevoimien helikopterityypeillä.[4]
Alus palautettiin palvelukseen 19. heinäkuuta 1968. Aluksen miehistön koulutustarkastus suoritettiin 4. lokakuuta HMS Kentin ja HMS Ajaxin kanssa. Alus lähti Kentin kanssa Gibraltarille, jonne se saapui 8. lokakuuta. Alukset olivat Rhodesian pääministerin Ian Smithin ja Britannian pääministerin Harold Wilsonin neuvottelupaikkana ja seurueiden majoituspaikkoina. Neuvottelut päättyivät 14. lokakuuta, minkä jälkeen osapuolet palasivat lentäen kotimaihinsa. Alus lähti vielä samana päivänä paluumatkalle Devonportiin.[5]
Alus kuljetti 1972 Centurion-miinanraivausvaunuja Pohjois-Irlantiin operaatio Motormaniin. Alus oli 1977 mukana elokuvassa 007 rakastettuni, kun se esitti Bondin pelastuskapselin merestä nostanutta alusta. Kohtaus kuvattiin edellisenä vuonna lähellä Maltaa.
Vuonna 1982 alus oli operaatio Corporateen lähetetyssä laivasto-osastossa. Se oli maihinnousujoukkojen komentajan kommodori Michael Clappin ja 3. kommandoprikaatin komentajan prikaatikenraali Julian Thompsonin esikuntana.
Alus poistettiin kolmeksi vuodeksi palveluksesta 1985, joista kolmantena se siirrettiin modernisoitavaksi Devonportiin. Aluksen ilmatorjunta-aseet korvattiin 20 millimetrin BMARC ja Phalanx CIWS:llä. Alus palautettiin palvelukseen 1991. Se liitettiin merisotakouluun osaksi Dartmouthin koulutuslaivuetta.
Alus poistettiin palveluksesta 2002 ja ankkuroitiin Fareham Creekiin odottamaan kohtaloaan. Lokakuussa 2007 ilmoitettiin aluksen romuttamisesta Belgiassa. Se hinattiin 17. joulukuuta Ghentiin romutettavaksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
- McCart, Neil: Fearless & Intrepid 1965-2002. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2003. ISBN 1-901225-07-0 (englanniksi)
- Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6539-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Fearless (L10) Wikimedia Commonsissa
HMS Fearless - HMS Intrepid |
Edeltäjä: ei – Seuraaja: HMS Ocean |