HMS Abercrombie (F109)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Roberts-luokan monitorista. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla
HMS Abercrombie
HMS Abercrombie
HMS Abercrombie
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers-Armstrong, Walker-upon-Tyne
Kölinlasku 26. huhtikuuta 1941
Laskettu vesille 31. maaliskuuta 1942
Palveluskäyttöön 5. toukokuuta 1943
Loppuvaihe myyty romutettavaksi 24. joulukuuta 1954
Tekniset tiedot
Uppouma 7 850 t
Pituus 113,77 m
Leveys 27,36 m
Syväys 3,4 m
Koneteho 4 800 hv
Nopeus 12,5 solmua
Miehistöä 350
Aseistus
Aseistus 2 × BL 15"/L42 Mk I -tykkiä kaksoistornissa
8 × 4" ilmatorjuntatykkiä
16 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
20 × 20 mm ilmatorjuntatykkiä

HMS Abercrombie (viirinumero F109) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Roberts-luokan monitori toisessa maailmansodassa.

Pääartikkeli: Roberts-luokka

Alus tilattiin 4. huhtikuuta 1941 Vickers-Armstrongilta Walker-upon-Tynestä, missä köli laskettiin 26. huhtikuuta. Alus laskettiin vesille 31. maaliskuuta 1942 ja valmistui 22. huhtikuuta. Koeajojen päätyttyä alus otettiin palvelukseen 5. toukokuuta 1943.

Aluksen tykkitorni oli alun perin tarkoitettu HMS Furiousille ennen aluksen muuttamista lentotukialukseksi.

Abercrombie määrättiin maaliskuussa 1943 liittymään Välimeren laivastoon. Se valmistui 22. huhtikuuta, minkä jälkeen se aloitti koeajot. Koeajojen päätyttyä toukokuussa alus varustettiin palvelukseen.[1]

Kesäkuussa alus määrättiin Yhdysvaltain laivaston Task Force 85:een tukemaan Sisilian maihinnousua. Alus liittyi heinäkuussa hyökkäysosastoon. Alus aloitti purjehduksensa 8. heinäkuuta Tunisista ja se suojasi seuraavana päivänä Yhdysvaltain 45. jalkaväkidivisioonan maihinnousua Scoglittissa yhdessä risteilijä USS Philadelphian ja viidentoista hävittäjän kanssa.[1]

Alus tulitti Porto Espedoclea yhdessä USS Birminghamin ja USS Philadelphian kanssa tukien Yhdysvaltain 7. armeijan taistelua. Se palasi elokuussa Kuninkaallisen laivaston valvontaan ja se määrättiin tukemaan Britannian maavoimien hyökkäystä Italian mannermaalle (operaatio Baytown).[1]

Reggio Calabrian ja Pessaron välistä rannikkoa alus tulitti 2. syyskuuta yhdessä HMS Erebuksen, HMS Robertsin, HMS Valiantin, HMS Warspiten, HMS Orionin ja HMS Mauritiuksen kanssa. Alus tuki seuraavana päivänä Britannian XIII armeijakunnan maihinnousua lähellä Reggiota ja Villa San Giovannia, minkä jälkeen alus irrotettiin operaatiosta.[1]

Alus palasi Yhdysvaltain laivaston valvontaan, kun se liitettiin eteläiseen hyökkäysosastoon (engl. Southern Attack Force) eli Task Force 81:een tukemaan Salernon maihinnousua. Alus lähti 7. syyskuuta Bizertasta liitettynä saattueeseen FSS2.[1]

Alus tuki 9. syyskuuta Salernon maihinnousua tulittaen Paestumia yhdessä Philadelphian, USS Savannahin, USS Brooklynin, Alankomaiden laivaston Flores-luokan sluupin Floresin sekä seitsemäntoista Yhdysvaltain laivaston hävittäjän kanssa. Alus osui tulitoiminnan aikana miinaan vaurioituen pahoin.[1]

Lokakuussa alus siirrettiin Tarantoon telakalle, mistä vapauduttuaan se palasi 15. elokuuta 1944 Maltalle. Aluksen ollessa koulutuksessa 21. elokuuta Maltan kaakkoispuolella, se osui kahteen miinaan vaurioituen jälleen pahoin.[1]

Palvelukseen palattuaan alus siirrettiin Tyynelle valtamerelle, mutta sota Japania vastaan päättyi ennen aluksen perille pääsyä. Alus palasi marraskuussa 1945 Chathamiin, jossa se sijoitettiin tykistökoulutusalukseksi sekä majoituskäyttöön.[1]

Alus poistettiin 1953 palveluksesta ja se hinattiin Portsmouthiin, jossa se ankkuroitiin Fareham Creekiin odottamaan poistamista. Alus sijoitettiin poistolistalle, minkä jälkeen se myytiin romutettavaksi BISCOlle. Alus saapui 24. joulukuuta 1954 T. W. Wardille Barrow-in-Furnessiin, jossa se lopulta romutettiin.[1]

  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)