HMAS Warrego (D70)
| HMAS Warrego | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja |
Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan Cockatoo Island Dockyard |
| Kölinlasku | joulukuu 1910 |
| Laskettu vesille | 4. huhtikuuta 1911 |
| Palveluskäyttöön | 1. kesäkuuta 1912 |
| Poistui palveluskäytöstä | 19. huhtikuuta 1928 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 750 t |
| Pituus | 75 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 7,4 m |
| Syväys | 2,69 m |
| Koneteho | 10 000 shp |
| Nopeus | 26 solmua |
| Miehistöä | 66-73 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × BL 4″ Mk VIII -tykkiä 3 × QF 12 naulan 12 cwt -laivatykkiä P Mk I -asennuksina 3 × 18″ (450 mm) torpedoputkea |
HMAS Warrego oli Australian laivaston vuonna 1912 palvelukseenotettu River-luokan torpedovenehävittäjä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: River-luokka (torpedovenehävittäjä)
Alus tilattiin 6. helmikuuta 1909 Kansainliiton merivoimille Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä Govanista, missä köli laskettiin vielä samana vuonna. Vesillelaskun lähestyessä alus purettiin osiin ja kuljetettiin Australiaan. Aluksen köli laskettiin uudelleen joulukuussa 1910 Cockatoo Island Dockyardilla. Alus laskettiin vesille 4. huhtikuuta 1911 kumminaan puolustusministeri George Pearcen puoliso ja valmistui 1. kesäkuuta 1912. Alus otettiin palvelukseen vielä samana päivänä.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päällikkyyden vastaanotti 13. joulukuuta 1913 Claude L. Cumbridge, jonka alaisuudessa miehistö harjoitteli Australian aluevesillä seuraavat kahdeksan kuukautta. Harjoitusten aikana alus vieraili Adelaidessa, Port Lincolnissa, Hobartissa, Glenelgissä, Melbournessa, Sydneyssä, Brisbanessa ja Townsvillessä. Kun aluksen miehistö sai 5. elokuuta 1914 tiedon Ensimmäisen maailmansodan alkamisestä, alus oli HMAS Sydneyn ja HMAS Yarran kanssa matkalla Townsvillestä Torstaisaarille. Ne saivat määräyksen liittyä Australian laivastoon, joka kokoontui Uuden-Guinean eteläpuolella.[2]
Australian laivaston mukana alus osallistui Saksan keisarikunnan laivaston Itä-Aasian laivueen etsintään. Tehtävästä vapauduttuaan alus osallistui Saksan eteläisen Tyynenmeren siirtomaiden kuten Saksan Uuden-Guinean haltuunottoon.[2]
Alus palasi 16. marraskuuta 1914 Sydneyyn, missä se siirrettiin telakalle. Alus lähti 27. marraskuuta Uuteen-Guineaan, missä se kohtasi joulukuussa HMAS Parramattan ja HMAS Yarran. Alukset kulkivat ylös Sepik-jokea etsien Saksan laivaston kaapparia, jonka huhuttiin piileskelevän joella. Huhun osoittauduttua paikkansa pitämättömäksi hävittäjät olivat Uudessa-Guineassa ja Kaviengissa, kunnes ne lähtivät 5. helmikuuta 1915 Rabaulista Australiaan.[2]
Seuraavat kuusi kuukautta alus suojasi saattueita Australian itärannikolla, kunnes se palasi 23. elokuuta Sydneyyn telakalle. Alus lähti 19. lokakuuta Sydneystä Parramattan ja Yarran kanssa Torstaisaarille, missä ne kohtasivat HMAS Unan. Osasto lähti Timorille ja edelleen Borneoon. Ne olivat pääasiassa Sandakanissa, mutta toisinaan myös Saigonissa. Marraskuusta 1915 elokuuhun 1916 Warrego partioi Borneon, Celebesin ja Malaijan alueella. Aluksen päällikkyyden vastaanotti 24. tammikuuta 1916 Herbert Goodchild, kun edellinen päällikkö Cumberlege siirtyi risteilijä HMAS Encounterin päälliköksi. Päällikkyyden vastaanotti 11. maaliskuuta 1916 Arthur Bond, joka luovutti 14. syyskuuta päällikkyyden edelleen Edward Mortimerille.[2]
Alus palasi Australiaan syyskuussa 1916, jonka jälkeen se jatkoi partiointiin aluevesillä. Alus määrättiin 17. toukokuuta 1917 Maltalle. Warrego, Yarra ja Parramatta lähtivät 9. kesäkuuta Sydneystä Adeniin. Osastoon liittyivät 7. heinäkuuta Kookossaarella HMAS Huon, HMAS Torrens ja HMAS Swan, jotka saapuivat Singaporesta. Kookossaarelta ne jatkoivat Diego Garcialle, jossa ne etsivät alkuvuonna 1917 kadonneiden brittiläisten rahtialusten Jumnan ja Wordsworthin miehistöjen eloonjääneitä tuloksetta. Osasto jatkoi matkaansa Välimerelle ja saapui 9. elokuuta Port Saidiin.[2]
Maltalle saavuttuaan alukset huollettiin ja aloitettiin miehistöjen koulutus sukellusveneiden torjuntaan. Australialaiset siirtyivät lokakuussa uuteen tukikohtaansa Brindisiin, missä ne aloittivat partioinnin Otranton salmessa. Partiossa oltiin neljä päivää, minkä jälkeen neljä päivää levossa satamassa.[2]
Aselevon julistamisen jälkeen Warrego liitettiin ympärysvaltojen osastoon Konstantinopolissa. Tämän jälkeen alus teki osaston mukana lyhyen vierailun Sevastopoliin ennen paluuta Välimerelle. Osasto koottiin Gibraltarilla, minkä jälkeen australialaiset lähtivät 3. tammikuuta 1919 Englantiin valmistautuakseen paluumatkalle Australiaan. Myrsky hajoitti osaston Cabo São Vicenten edustalla. Warrego ja Torrens hakeutuivat myrskyltä suojaan Tagukseen ja saapuivat 11. tammikuuta Devonportiin.[2]
Monien vaiheiden jälkeen kuusi Australian laivaston hävittäjää olivat Maltalla, mistä ne lähtivät 17. maaliskuuta HMAS Melbournen johdolla Australiaan. Warrego saapui 21. toukokuuta Sydneyyn, missä se poistettiin palveluksesta 22. heinäkuuta.[2]
Alus palautettiin palvelukseen 17. tammikuuta 1920 Walesin prinssin vieraillessa Australiassa, kunnes se poistettiin palveluksesta 24. elokuuta. Alus palautettiin palvelukseen 9. elokuuta 1924 reservin koululaivana, kunnes se poistettiin palveluksesta 19. huhtikuuta 1928. Alus siirrettiin lokakuussa 1929 Cockatoon telakalle, missä se romutettiin seuraavana vuonna.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cassells, Vic: Australia’s Naval Heritage: The Destroyers Their Battles and Their Badges. Sydney: Kangaroo Press, 2000. ISBN 0-7318-0893-2 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| HMAS Parramatta - HMAS Yarra - HMAS Warrego - HMAS Huon - HMAS Swan - HMAS Torrens |
| Edeltäjä: EI – Seuraaja: HMAS Anzac |