HMAS Anzac (D59)

HMAS Anzac
HMAS Anzac
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Williamstownin telakka
Kölinlasku	23. syyskuuta 1946
Laskettu vesille	20. elokuuta 1948
Palveluskäyttöön	14. maaliskuuta 1951
Poistui palveluskäytöstä	4. lokakuuta 1974
Tekniset tiedot
Uppouma	2 436 t (standardi) 3 400 t (max)
Pituus	115,52 m (kokonaispituus)
Leveys	12,50 m
Syväys	6,7 m
Koneteho	2 × Parsons-turbiinimoottoria: 50 000 shp
Nopeus	31 solmua
Miehistöä	19 upseeria ja 301 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus	4 × QF 4,5" Mk V -tykkiä kaksiputkisina BD Mk VI -asennuksina 6 × Bofors 40 mm kaksiputkisina STAAG Mk II -asennuksina 6 × Bofors 40 mm yksiputkisina Mk VII -asennuksina 10 × 21″ (533 mm) PR Mk IV -torpedoputkea 1 × Squid-sukellusveneentorjuntaheitin
Infobox OK

HMAS Anzac (viirinumero D59) oli vuonna 1951 palvelukseen otettu Australian laivaston Battle-luokan hävittäjä. Alus osallistui pian valmistuttuaan Korean sotaan, jossa se teki kaksi palvelusrupeamaa. Alus osallistui 1956 Malesian kapinoinnin hallintaan. Se luokiteltiin 1963 koululaivaksi, missä tehtävässä se oli palveluksesta poistoonsa saakka vuonna 1974. Seuraavana vuonna slus myytiin romutettavaksi.

Valmistus

Pääartikkeli: Battle-luokka (hävittäjä)

Australian hallitus tilasi aluksen Williamstownin laivastontelakalta Victoriasta Australiasta, missä köli laskettiin 23. syyskuuta 1946. Alus laskettiin vesille 20. elokuuta 1948 kumminaan rouva J. A. Collins ja valmistui 22. maaliskuuta 1951. Alus otettiin palvelukseen reilua viikkoa aiemmin 14. maaliskuuta ensimmäisenä päällikkönään kommodori John Plunkett-Cole.

Palvelus

Palvelukseen oton jälkeen alus oli Australian itäpuoliselle merialueella koulutuksessa ja erilaisissa harjoituksisa, kunnes se lähti 30. heinäkuuta Sydneystä Korean rannikolle. Alus saapui 14. elokuuta Saseboon Japaniin vierailtuaan matkalla Hongkongissa.

Korean sota

Alus lähti 24. elokuuta Sasebosta Task Element 95.11:ssä tehtävänään suojata Yhdysvaltain laivaston lentotukialus USS Sicilyä Korean länsirannikolla. Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialus HMS Glory vapautti tehtävästä Sicilyn. Anzac lähti 6. syyskuuta Haijun edustalle Korean länsirannikolla tulittaakseen sille määrättyjä kohteita. Alus avasi tulen vielä saman päivän iltana kohti oletettua Pohjois-Korean joukkojen esikuntaa. Operaatiosta vapauduttuaan alus aloitti paluumatkan Saseboon.

Alus lähti 12. syyskuuta Wŏnsaniin Korean itärannikolle Task Element 95.22:n johtoalukseksi. Osaston muut alukset olivat Yhdysvaltain laivaston USS Thompson ja USS Naifeh ja tehtävänä oli estää sotatoimialueelle pääsy linjalta 23 merimailia Songinista etelään aina latitudille 41°50' N. Osasto jatkoi tehtävässä 26. syyskuuta saakka, jolloin käytettyään tehtävää suorittaessaan noin tuhat 4,5 tuuman kranaattia Anzac lähti Kureen päättääkseen ensimmäisen rupeamansa Korean rannikolla.

Alus jatkoi 30. syyskuuta Gloryn kanssa Hongkongista Australiaan. Ne saapuivat 20. lokakuuta Sydneyyn, missä Anzac siirrettiin huollettavaksi Williamstownin telakalle. Alus vapautui 14. joulukuuta telakalta. Seuraavat neljä kuukautta alus oli Australian itärannikolla osallistuen harjoituksiin. Toukokuussa 1952 alus vieraili HMAS Australian kanssa Papua-Uudessa-Guineassa, Uudessa-Britanniassa, Manuksella ja Salomoninsaarilla. Kesäkuussa alus palautettiin telakalle modernisoitavaksi, joka valmistui 25. heinäkuuta.

Alus lähti 1. syyskuuta Sydneystä Saseboon toiseen palvelusrupeamaansa Korean rannikolla. Alus saapui 10. syyskuuta Singaporeen ja kuusi päivää myöhemmin Hongkongiin, jossa se vapautti HMAS Bataanin palaamaan Australiaan. Anzac jatkoi matkaa Saseboon 27. syyskuuta aloittaakseen operaatiot Korean länsirannikolla. Seuraavana päivänä alus liittyi HMS Newcastleen ja HMNZS Rotoitiin Paengyongissa aloittaen partioinnin. Alus oli kuusi vuorokautta länsirannikon tulituki- ja sulkuosastossa, jonka jälkeen se oli yhdeksän vuorokautta lentotukialusten suojana. Kuukauden lopulla alus oli noin 50 merimailia Jalujoen suulta kaakkoon, missä aluksen miehistö todisti Yhdistyneiden kansakuntien ilma-iskua Cholsaniin.

Alus päätti 4. lokakuuta partiomatkansa Korean rannikolla ja siirtyi HMCS Nootkan ja USS Vammenin kanssa suojaamaan HMS Oceania, mistä tehtävästä alus vapautti Hr. Ms. Piet Heinin. Lentotoiminta päättyi 13. lokakuuta, ja alus siirtyi osaston mukana Saseboon ja sieltä edelleen Kureen.

Alus palasi 29. lokakuuta W.O.C. Robertsin alaisuudessa Korean itärannikolle partioimaan osana TU 95.12.1:tä, jonka päätehtävänä oli suojata Sok To- ja Cho Do -saaria. Jälkimmäisellä saarella sijaitsi tärkeä tutka-asema sekä ilmapuolustuskeskus. Laivasto-osastoon kuuluivat HMCS Crusader, HMS Comus ja USS LSMR 412 sekä joitakin pienehköjä Korean laivaston aluksia. Anzac luovutti 17. marraskuuta osaston johtoaluksen tehtävät HMS Cossackille, minkä jälkeen alus poistui alueelta.

Alus palasi operaatioon 27. marraskuuta länsirannikolle partioimaan, suojaamaan Piet Heinin kanssa Glorya. Joukukuussa aluksen vapautti tehtävästä Crusader, jolloin se siirtyi tulitukitehtäviin ja partiotehtäviin Cho Don ja Sok Ton alueelle. Comus vapautti Anzacin tehtävästä 12. joulukuuta. Kaukoidän laivaston varakomentaja, kontra-amiraali Clifford nosti lippunsa aluksella, joka lähti Saseboon, jonne alus saapui 13. joulukuuta.

Anzac lähti 19. joulukuuta Kuresta vuoden viimeiselle partiomatkalleen. Alus muodosti USS The Sullivansin, USS McNairin ja USS Evansvillen kanssa TE 95.22:n Korean itärannikolla. Alus vapautti HMCS Haidan. Osaston tukikohta oli Yangdon saarella, jonka suojaaminen oli samalla osaston päätehtävänä. Alus vapautui operaatiosta 3. tammikuuta 1953 ja kiinnittyi 5. tammikuuta laituriin Kuressa. Alus lähti Korean länsirannikolle 21. tammikuuta päällikkönään G. G. O. Gatacre TU 95.1.2:n johtoalukseksi. Yksikön toisena aluksena oli RFA Wave Prince. Osaston tehtävänä oli jälleen Sok Ton ja Cho Don suojaaminen. HMS Birmingham vapautti 25. tammikuuta Anzacin, joka vastaanotti HMS Cockadelta TU 95.1.4:n johtoaluksen tehtävät. Osastoon kuului kolmantena aluksena USS Quapan. Osasto tulitti päivisin rannikon kohteita, mutta jäätäminen vaikeutti toimintaa merkittävästi. Alus palasi Saseboon 29. tammikuuta.

Alus lähti 5. helmikuuta Sasebosta suojaten Glorya ja aloittaen samalla 11 viikon lähes yhtäjaksoisen rupeaman Korean länsirannikolla. Jakso käsitti neljä partiomatkaa ja niiden väleissä ainoastaan lyhyet lepojaksot Kuressa tai Sasebossa. Alus vapautui tehtävästä 23. huhtikuuta, jolloin se lähti Yongpyong Dosta Hongkongiin. Alus oli levossa 7. toukokuuta saakka ja liittyi 12. toukokuuta TU 95.2.2:een, jonka muut alukset olivat USS Gurke ja USS Maddox tukikohtanaan Yangdo Korean itärannikolla. Osaston tehtävänä oli saaren suojaaminen, sulkuosaston huolto ja luoteisrannikon rautatieliikenteen häirintä. Alus vapautui tehtävästä 26. toukokuuta, jolloin se lähti Tokioon HMS Mounts Bayn kanssa osallistuakseen kuningatar Elisabet II:n kruunajaisjuhlallisuuksiin.

Tokiosta alus palasi 7. kesäkuuta Saseboon, josta se lähti kaksi päivää myöhemmin Oceanin kanssa viimeiselle partiomatkalleen Korean rannikolle. Cockade vapautti aluksen 13. kesäkuuta, mikä päätti sen yhdeksän kuukauden palveluksen Kaukoidässä. Alus palasi 3. heinäkuuta Sydneyyn oltuaan poissa 305 vuorokautta, mistä ajasta se oli ollut 228 vuorokautta merellä. Alus oli ollut kaikkiaan 140 vuorokautta partioimassa taistelualueella, ja se oli matkannut kaikkiaan 57 865 merimailia.

Sodan jälkeen

Saavuttuaan 8. heinäkuuta Port Phillip Bayhin alus siirrettiin Williamstownin laivastontelakalle huollettavaksi, joka valmistui 16. syyskuuta. Alus osallistui harjoituksiin HMAS Sydneyn kanssa ja muihin koulutuspurjehduksiin syys- ja lokakuussa, ja marraskuussa se harjoitteli HMAS Vengeancen kanssa. Alus siirrettiin modernisoitavaksi 12. marraskuuta Williamstowniin, mistä se palasi palvelukseen 6. tammikuuta 1954.

Tammikuussa 1954 alus oli Australian itärannikolla harjoittelemassa lentotukialusten kanssa, ja helmikuussa se oli saattamassa kuningatar Elisabet II:ta kuljettanutta jahtia. Alus käväisi maaliskuussa suurella valliriutalla ja huhtikuussa se oli Papua-Uudessa-Guineassa. Alus osallistui 13.–28. toukokuuta laivaston muiden alusten kanssa yhteistoimintaharjoituksiin HMNZS Black Princen, HMS Telemachuksen ja HMS Thoroughin kanssa. Alus oli huollettavana Williamstownissa kesäkuusta elokuuhun, jonka jälkeen se osallistui syyskuussa sukellusveneidentorjuntaharjoitukseen. Lokakuussa alus osallistui Manuksella sotaharjoitukseen, joka päättyi 27. lokakuuta laivasto-osaston palatessa Sydneyyn. Marraskuun ensimmäisellä viikolla alus teki vuotuisen vierailunsa Port Phillip Bayhin, josta se palasi kuun puolivälissä Sydneyyn. Vuoden lopun alus oli asejärjestelmäharjoituksissa Uuden Etelä-Walesin rannikolla.

Uudenvuodenpäivänä 1955 alus oli Cockatoo Islandilla telakalla, mistä se vapautui 13. helmikuuta. Kuukauden lopun alus oli sukellusveneentorjuntaharjoituksissa ennen kohtaamista Sydneyn kanssa 28. helmikuuta. Alukset lähtivät yhdessä Fremantleen. Anzac vietti viikon satamassa ennen lähtoään Melbourneen, jonne se saapui 18. maaliskuuta. Alus jatkoi edelleen Sydneyyn osallistuakseen laivastoharjoituksiin, joista se vapautui 19. huhtikuuta lähtiessään Uuteen-Kaledoniaan 11 päivän laivastovierailulle.

Anzac, Black Prince, HMNZS Pukaki, HMAS Quadrant, HMAS Arunta, HMAS Tobruk ja HMAS Warramunga lähtivät 17. toukokuuta kolmen kuukauden ANZEX-harjoituksiin. Matkalla Darwinista Singaporeen osastoon liittyi 1. kesäkuuta kontra-amiraali E. F. Elkinsin johtama Britannian kuninkaallisen laivaston osasto. Harjoituksen päätyttyä alus lähti 2. heinäkuuta Singaporesta Tobrukin kanssa Sydneyyn, josta se jatkoi edelleen Melbourneen ja Williamstownin telakalle. Kahden ja puolen kuukauden telakkajakson jälkeen alus palasi palvelukseen 7. lokakuuta siirtyen Sydneyyn, jossa se oli seuraavat viisi viikkoa lukuun ottamatta lyhyttä vierailua Newcastlessa. Alus lähti 16. marraskuuta sisaraluksensa kanssa Fremantlen kautta Singaporeen Kaukoidän laivaston strategiseksi reserviksi. Alukset saapuivat määränpäähänsä 1. joulukuuta.

Malesian sisällissodassa (1948–1960) australialaisalukset tulittivat 29. syyskuuta 1956 terroristien asemia Johoressa Jasoninlahden eteläpuolella. Anzac viipyi Kaukoidässä aina marraskuuhun, jolloin se aloitti paluumatkan Australiaan. Käytyään telakalla huollossa ja vierailtuaan Tasmaniassa alus palasi Singaporeen huhtikuussa 1957 aloittaen toisen palvelusrupeamansa Kaukoidässä, mistä se palasi Australiaan tammikuussa 1958. Alus saapui 8. helmikuuta Sydneyyn huoltoon, mistä se palasi lokakuussa.

Maaliskuussa 1959 alus palasi osaksi Kaukoitään sijoitettua strategista reservia, mistä se palasi Australiaan joulukuussa. Käväistyään huollossa ja sitä seuranneiden koeajojen päätyttyä alus vieraili huhti–toukokuussa 1960 Noumeaussa Salomoninsaarilla ja Papua-Uudessa-Guineassa. Alus siirrettiin 1. maaliskuuta koululaivaksi, jolloin takakannen ylimääräinen kansirakenne ja tulenjohtolaitteisto poistettiin. Alus viipyi Australian vesillä aina elokuuhun 1961, jolloin se aloitti kuukauden kestäneen laivastovierailun Uuteen-Seelantiin. Se vieraili uudelleen Uudessa-Seelannissa marras- ja joulukuussa. Vuoden 1962 alus vietti kotivesillä lukuun ottamatta syyskuista sotaharjoitusta Singaporessa ja lokakuista laivastovierailua Papua-Uudessa-Guineassa ja Salomoninsaarilla.

Alus saattoi helmi–maaliskuussa 1963 kuninkaallisten vierailun aikana HMY Britanniaa. Alus oli 1.–24. huhtikuuta Williamstownissa muutettavana koululaivaksi. Muutostöiden jälkeen alus aloitti kadettien ja merimiesten peruskoulutuksen sekä upseerin täydennyskoulutuksen. Myöhemmin aluksella aloitettiin myös reservikoulutus. Joulukuussa Tasmanian alueella alus vastaanotti hätäviestin laiturialueen tulipalosta. Alukselta laskettiin sammutusosastoja maihin avustamaan sammutustöissä.

Kenraalikuvernööri, varakreivi de Lisle nousi Anzaciin 22. toukokuuta osallistuen purjehdukseen Papua-Uuden-Guinean vesillä. Alus vieraili Rabaulissa, Sohanossa, Losuia’lla, Oronlahdella, Esa Alassa, Milnenlahdella, Samarailla ja Port Moresbyssä. Alus teki lyhyen vierailun Uuteen-Seelantiin elo–syyskuun vaihteessa. Anzac oli huollossa Williamstownissa 7. tammikuuta – 8. maaliskuuta 1965, jolloin sen B-torni ja G1 Bofors poistettiin ja niiden tilalle rakennettiin opetustiloja. Alus oli touko–kesäkuussa Papua-Uuden-Guinean vesillä, ja kesäkuussa se avusti siviiliviranomaisia kuuden merihätään joutuneen henkilön etsinnässä. Pelastetut toimitettiin Mackayhin.

Alus oli loka–marraskuussa kartoittamassa Australian luoteisrannikkoa. Oltuaan huollossa joulukuusta alkaen alus palasi palvelukseen maaliskuussa 1967 koululaivaksi. Alus vieraili kesä–heinäkuussa Tongalla kuningas Taufa’ahau Tupou IV:n kruunajaisissa. Oltuaan huollossa joulukuusta alkaen alus palasi palvelukseen huhtikuussa 1968, ja se lähti Vietnamiin kesäkuussa suojaten joukkoja kuljettanutta Sydneyä. Alus osallistui 25. elokuuta Uuden Etelä-Walesin rannikolla uponneen MV Noongahin eloonjääneiden etsintään. Syys–lokakuussa alus vieraili kahdesti Uudessa-Seelannissa ja kerran Pago Pagolla ja Apialla. Se vieraili uudelleen Uudessa-Seelannissa tammikuussa ja helmikuussa 1970.

Alus vieraili Papua-Uudella-Guinealla ja Uudessa-Guineassa syyskuussa, ja lokakuussa se oli sotaharjoituksissa Uuden-Seelannin vesillä vierailtuaan heinäkuusta syyskuuhun 1971 Papua-Uudessa-Guineassa, jolloin maan lippu nostettiin ensi kerran 13. syyskuuta. Alus vieraili pian palattuaan Uudessa-Seelannissa, josta se palasi lokakuussa. Alus oli jälleen helmikuussa 1972 Papua-Uudessa-Guineassa, ja maaliskuussa se osallistui laivastoharjoitukseen Milnenlahdella. Alus vieraili Uudessa-Seelannissa maaliskuussa 1973 osana koulutuspurjehdusta, ja uudelleen tammi- ja helmikuussa sekä huhtikuussa 1974. Alus vieraili heinä–elokuussa Fidžillä.

Anzac saapui Garden Islandille Sydneyyn 11. elokuuta 1974 poistettavaksi palveluksesta. Se oli matkannut kaikkiaan 693 582,1 merimailia palveluksensa alettua. Alus poistettiin palveluksesta 4. lokakuuta Sydneyssä, ja se myytiin 24. marraskuuta 1975 Hifirm Corporation Limitedille Hongkongiin. Japanilainen hinaaja nouti aluksen Sydneystä 30. joulukuuta.

Lähteet

• Cassells, Vic: Australia’s Naval Heritage: The Destroyers Their Battles and Their Badges. Sydney: Kangaroo Press, 2000. ISBN 0-7318-0893-2 (englanniksi)
• English, John: Obdurate to Daring – British Fleet Destroyers 1941–45. Windsor: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1947–1995. Lontoo: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)