HL Kurun uppoaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HL Kurun uppoaminen
Päivämäärä 7. syyskuuta 1929
Kellonaika noin kello 15
Tapahtumapaikka Näsijärvi
Syy laivan keulakannen reelingin muuttaminen umpinaiseksi, jolloin veden poistuminen voimakkaassa rajuilmassa estyi
Kuolleita 136[1]
Kadonneita 4[2]
Loukkaantuneita 22

Höyrylaiva Kuru upposi Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929. HL Kurun uppoaminen on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.

Uppoamattomaksi mainitun Kurun[3] onnettomuudessa kuolleiden lukumääräksi on yleisimmin esitetty 138 henkeä, mutta Kurun kunnan historian kirjoittanut Erkki Laitinen on hukkuneiden ja kadonneiden luetteloiden läpikäynnin jälkeen päätynyt siihen, että uhrien lukumäärä olisi 136.[1]

Uppoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuru lähti Mustanlahden satamasta huolimatta siitä, että järveltä puhalsi voimakas tuuli, jonka voimakkuudeksi arvioitiin 8 boforia (17–20 m/s), puuskissa jopa hirmumyrskyn voimakkuuksia.[4] Lähtöpäätöksen teki aluksen päällikkö Onni Saarinen. Kurun edellä satamasta lähti HL Ylöjärvi, ja satamaan oli juuri saapunut HL Ruovesi. Ylöjärvi ja Ruovesi olivat Kurua pienempiä aluksia. Viisi minuuttia Kurun jälkeen satamasta lähti S/S Tarjanne.[3][5][6]

Laivalla oli uppoamishetkellä 150 matkustajaa ja 12 hengen miehistö.[7]

Alus lähti aikataulunsa mukaan klo 15.15 kohti Kurua puskien vastatuuleen Näsijärven selällä. Suurin osa matkustajista oli laivan sisäosissa, välikannella ja alasalongeissa. Alkumatka aallonmurtajalle, noin sata metriä satamasta, sujui hyvin.[8][6]

Matkustajia saattaneet ihmiset katselivat laivan matkan edistymistä satamalaiturilta ja Näsikalliolta.[9] Alus alkoi keikkua pituussuuntaisesti voimakkaassa vasta-aallokossa, ja kun aallot alkoivat lyödä vettä kannelle, vauhtia hiljennettiin. Kuru oli tuntemattomasta syystä kallistunut hiukan vasemmalle.[10] Aluksen ehdittyä Siilinkarin luokse se joutui ristiaallokkoon, ja laivalta huomattiin kolme suurta hyökyaaltoa. Silminnäkijät kuvasivat niitä suurimmiksi koskaan näkemistään.[11]

Päällikkö Saarinen käski pysäyttää koneen ensimmäisen aallon iskiessä Kurun keulaan. Aalto täytti keulakannen vedellä ja painoi keulan syvemmälle. Kun toinen aalto iski, se rikkoi matkustajatilan ovet ja vesi tulvi sisään laivaan. Laiva kallistui vasemmalle, ja kun vesimassat vyöryivät vasemmalle laidalle kolmannen hyökyaallon iskiessä, Kuru kääntyi sivutuuleen ja kaatui kyljelleen. Laivan hätäsignaalit kutsuivat apua, ja matkustajia kehotettiin kiipeämään nopeasti yläkannelle. Ne, jotka ehtivät, ottivat itselleen pelastusvöitä, ja hytteihin loukkuun jääneet potkivat ikkunoita rikki päästäkseen pois. Alakannella ja suljetuissa tiloissa olleet hukkuivat heti, kun taas yläkannella olleet noin 40–60 matkustajaa odottivat laivan kyljelle kavunneina pelastajia. Alus upposi nopeasti, vain muutamassa minuutissa.[11][12]

Yksi laivan kolmesta pelastusveneestä jäi kaatuvan laivan alle, ja toinen irtosi itsestään. Kolmannen veneistä irrotti päällikkö Saarinen yhdessä erään matkustajan kanssa. Pelastusveneet kuitenkin kaatuivat myrskyssä, ja vain kolme matkustajaa pelastui veneillä.[13]

Pelastustoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tarjanteen päällikkö Niilo Karimaa.

Onnettomuuden huomasi ensimmäisenä Kurun perässä satamasta lähteneen Tarjanteen perämies, joka huusi päällikkö Niilo Karimaalle: ”Kuru on kaatunut!” Karimaa komensi laivan täyteen vauhtiin ja kiiruhti kohti uppoavaa Kurua, joka vielä makasi aallokossa kyljellään, pelastuneita matkustajia kyljelleen kavunneina. Tarjanteen ehdittyä Kurun luokse oli Kuru jo vajonnut syvyyteen.[14]

Monet Tarjanteen matkustajat olivat kauhun valtaamia eivätkä pystyneet osallistumaan pelastustöihin. Kolme kansimiestä, lastiperämies ja neljä laivan miehistöön kuulunutta naista sekä muutamat rohkeammat matkustajat heittivät köysiä vedessä kelluville matkustajille.lähde? Päällikkö Karimaa ja luotsiperämies Leppänen pysyivät kaiken aikaa laivan ruorissa.[15]

Levoton ihmisjoukko Mustanlahden satamalaiturilla Tampereella 7. syyskuuta 1929.

Kurun matkustajien avunhuudot kuuluivat Näsikallion takaisiin taloihin. Näsilinnan katolla Kurun matkaa katseli Hämeen museon johtaja Gabriel Engberg, joka aluksen kaaduttua hälytti poliisin ja toimittajat paikalle.[16] Kun tieto onnettomuudesta levisi kaupungilla, väkeä alkoi kertyä runsaasti Mustanlahden satamaan ja Näsikalliolle, josta ihmiset katselivat kohti Siilinkaria. Poliisit ja palokunnan komennuskunta saapuivat satamaan, ja suuri yleisö vaati kovaäänisesti satamassa olevia laivoja lähtemään pelastustoimiin. Palomiehet komennettiin aallonmurtajalle ja rannoille vastaanottamaan rantaan ajelehtivia pelastuneita. Tarjanteen sireenin kutsuessa apua pelättiin Tarjanteenkin uppoavan.[17]

Poliisimestari selvitti satamassa olevien laivojen mahdollisuuksia osallistua pelastustöihin. Useimmat laivoista olivat kuitenkin tarkoitukseen liian pieniä. Näsi-yhtiön suuremmat laivat Näsi I ja Näsi II olivat satamassa, mutta Näsi I:n koneisto oli poistettu korjauksen vuoksi, ja Näsi II:n potkuriin oli takertunut köysi. Vain hinaaja Näsijärvi kelpasi pelastustöihin, mutta laivan päällikkö ja perämies olivat poissa ja höyrypannussa oli liian vähän painetta, jota alettiin välittömästi nostaa. Hinaaja Näsijärveen etsittiin sopiva päällystö ja vapaaehtoisia pelastustoimiin.[18]

Hinaaja Näsijärvi Kurun pelastustöissä 7. syyskuuta 1929.

Näsijärvi lähti pelastustöihin tilapäisellä miehistöllä ja ilman päällikköä, vanhimman laivamiehen Lauri Nevasen johtamana. Tilapäisinä apumiehinä olivat satamaviskaali Mäenpää ja liikemies J. A. Sulkava. Mukana oli myös kolme laivamiestä: Elo Mäkinen, Herman Kekola ja Arvo Kivistö. Laivalla oli mukana myös tohtori Wass, joka antoi pelastettaville ensiapua. Hinaaja Näsijärvi veti perässään laivavenettä, jossa olivat J. A. Sulkava ja N. Saarinen, jotka pelastivat laivaveneeseen kolme ihmistä.[19]

Pelastustöihin osallistui Purjehduspaviljongilta auttamaan tullut moottorivene Suunta, jonka ohjaajina toimivat yhteiskoululainen Teuvo Vaissi ja lämmittäjä Aarne Latva sekä pelastustehtävissä kauppias Kalle Kivinen ja johtaja Vilho Sjöblom. Suuntaan pelastettiin nuori naishenkilö. Myös pelastusrenkaasta otteen saanutta vanhempaa naishenkilöä yritettiin pelastaa, mutta häntä ei pystytty vetämään veneeseen, koska hän piti kiinni suuresta matkalaukusta. Lopulta nainen irrotti kätensä pelastusrenkaasta ja vajosi syvyyksiin. Seuraavaksi pelastettiin monttööri Varis, joka oli lauttojen ja pelastusrenkaiden varassa. Miestä, joka oli takertunut aaltojen kuljettamiin tikapuihin, ei kyetty pelastamaan Suuntaan pelastusrenkaan heiton epäonnistuttua. Hänet pelastettiin kuitenkin hetken päästä hinaaja Näsijärven perässä vedettävään laivaveneeseen.[20] Kurun matkustajista saatiin pelastetuiksi vain 22 ihmistä, joista moottorivene Suuntaan pelastettiin kaksi, Näsijärveen kolme ja Tarjanteeseen 15. Kaksi ihmistä ajautui rantaan.[21]

Pelastustöissä mukana olleet partiolaiset Teuvo Vaissi ja lämmittäjä Aarne Latva saivat 18. lokakuuta 1929 Suomen Partiolaisten kultaisen sankarimerkin ja hengenpelastusmitalin.[22]

Poliisit yrittivät lähteä pelastustöihin kolmella soutuveneellä, mutta niistä yksi murskaantui aallonmurtajaan, ja yksi poliiseista välttyi vain täpärästi hukkumiselta. Tämän jälkeen yrityksestä luovuttiin. Yksi Kurun pelastusveneistä ajautui aallonmurtajalle. Veneen reunoilla roikkui kolme ihmistä, ja veneessä oli kaksi ihmistä. Yksi heistä kuoli aaltojen heittäessä hänet päin aallonmurtajan kiviä, ja ruumis nostettiin rannalle.[23]

Kaupungista riensi Mustalahden satamaan koko ajan juosten ja autoilla lisää väkeä. Kaupungin sairasautokin saapui paikalle. Tieto onnettomuudesta levisi naapuripitäjiin, ja uppoamisesta kerrottiin saman päivän aikana Berliinin ja Tukholman lehdissä.[24]

Tarjanteen päällikkö Niilo Karimaa menetti pelastustöissä terveytensä. Kurun päällikkö Onni Saarinen oli yksi pelastuneista.[25] Hukkuneiden joukossa olivat muun muassa kansanedustaja Iida Vihuri ja luennoitsija K. I. Suotaala, jotka olivat matkalla Kurussa järjestettyyn sosialidemokraattisen puolueen tilaisuuteen, kesäpaikalleen Kuruun matkalla ollut toimittaja Veikko Leuku sekä Kurun ja Teiskon nimismies K. H. Hakkarainen.[26][27][28]

Hukkuneiden nostaminen ja naaraus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukellus Kurun hylkyyn.

Kurun mukana hukkuneiden ihmisten nostamiseen ryhdyttiin vasta maanantaina 9. syyskuuta 1929. Laiva oli uponnut 15 metrin syvyyteen. lähde?

Hylyn läheisyydestä nostettiin 44 ruumista ylös. Ruumiita kuljetettiin aluksi moottoriveneellä satamaan, mutta myöhemmin tuotiin paikalle lotja, johon ruumiit kerättiin. Kaupungin ruumishuoneelle ei mahtunut kuin 14 ruumista, ja loput vietiin Frenckellin tehtaan varastohuoneeseen.[29]

Tiistaina oli yli 20 poliisia ja muutamia sukeltajia laivan läheisyydessä naaraamassa. Tuolloin nostettiin viisi ruumista. Keskiviikkona nostettiin 29 ruumista, joista suurin osa oli Kurun välikannella. Torstaina löydettiin vielä 20 hukkunutta, perjantaina 13, lauantaina kuusi ja sunnuntaina viisi. Seuraavana maanantaina nostettiin kolme ruumista, keskiviikkona yksi ja torstaina vielä kaksi. Kaiken kaikkiaan löydettiin 118 ruumista.[30] Onnettomuuden uhrien etsinnät lopetettiin 29. syyskuuta, jolloin kateissa oli yhä kuusi henkeä.[2] Pelastuneita oli yhteensä vain 22.

Nosto, kunnostus ja paluu liikenteeseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurun hylky nostettiin pohjasta sunnuntaina 22. syyskuuta 1929 ja hinattiin lotjien avulla Lapinniemen rantaan, jossa se nostettiin pintaan. Kuru tuotiin vanhalle paikalleen Mustalahden satamaan 3. lokakuuta 1929.[2]

Näsijärven pohjasta nostettu alus teki ensimmäisen matkansa torstaina 14. lokakuuta 1929.[2]

Onnettomuuden syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Höyrylaiva Kurun runko Visuvedellä syyskuussa 2010.

Onnettomuuden aikana Kurun painopiste oli aiempaa ylempänä, kun sen kansirakennelmia oli korotettu kysymättä suunnittelijoiden tai asiantuntijoiden neuvoa. Se ei kuitenkaan ollut keskeinen syy uppoamiseen. Laivan keulakannen reelinki oli vuotta aiemmin muutettu umpinaiseksi, eikä siinä ollut valuma-aukkoja, joista vesi olisi päässyt poistumaan. Tapausta käsiteltiin sekä raastuvanoikeudessa että hovioikeudessa. Pääsyyksi todettiin ennalta arvaamattoman kovat luonnonvoimat. Kapteeni vapautettiin syytteistä.lähde?

Muistomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Länsi-Teiskon Kurun uhrien yhteishautaus.
Onnettomuuden muistomerkki Näsikalliolla.

Kalevankankaan hautausmaalle Tampereella pystytettiin vuonna 1930 Kirsti Liimataisen suunnittelema Kurun haaksirikon muistomerkki. Onnettomuuden 11-vuotispäivänä vuonna 1940 Mustanlahden sataman tuntumassa Näsikalliolla paljastettiin toinen, Yrjö Liipolan suunnittelema muistomerkki. Onnettomuuden uhreista 38 on haudattu yhteishautaan Kurun Tammikankaan hautausmaalle, jossa on E. A. Liuhan suunnittelema muistomerkki[31][32]. Tampereella on yhteishaudassa 13 Kurun onnettomuuden uhria ja Länsi-Teiskon hautausmaalla 24 uhria.[33] Kurun uppoamisessa menehtyneiden muistolle on muistomerkki myös Ruoveden kirkon hautausmaalle[34].

Kurun höyrykone asetettiin vuonna 2013 kunnostettuna nähtäville Mustalahden satamaan, josta laiva lähti uppoamiseen johtaneelle matkalleen.[35][36]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jutikkala, Eino: Tampereen historia 3. Vuodesta 1905 vuoteen 1945. Tampereen kaupunki, 1979. ISBN 951-9430-01-6
  • Kärkönen, Orvo: Näsijärven murhenäytelmä 7.IX.1929. Otto Andersinin kustannusliike, 1929.
  • Laitinen, Erkki: Vanhan Ruoveden historia III:5. Kurun historia 1919-1985. Kurun kunta, Gummerus, 1992. ISBN 951-96478-0-5
  • Vesikansa, Osmo: ”Kaksi partiopoikaa Näsijärvellä”, Kolkkapojan kirja. Helsinki 1960.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Laitinen, Erkki (1992). Kurun historia 1919–1985. Vanhan Ruoveden historia III:52. Kurun kunta. s. 272.
  2. ↑ a b c d Näsijärven murhenäytelmä, s. 47
  3. ↑ a b Pöntinen, Petri: Veden paino. Suomen kuvalehti, 4.9.2009, nro 36, s. 34–42.
  4. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 9.
  5. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 10–11
  6. ↑ a b Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 441
  7. ↑ Jouni Keskinen: Kuru-laivan onnettomuus 7.9.1929 Koskesta voimaa. Viitattu 3.10.2010.
  8. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 12
  9. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 12–13
  10. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 37
  11. ↑ a b Näsijärven murhenäytelmä, s. 13
  12. ↑ Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 442
  13. ↑ Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 442–443
  14. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 14–15
  15. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 15–17 ja 39.
  16. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 27.
  17. ↑ Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 444.
  18. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 32–33.
  19. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 15–18.
  20. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 19–20 ja 29.
  21. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 39.
  22. ↑ Partio.net.
  23. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 33–34.
  24. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 34–35.
  25. ↑ Jutikkala, Tampereen historia 3, s. 442.
  26. ↑ Kaksi sosialidemokraattista toimitsijaa. Uusi Aika, 10.9.1929, nro 108, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.8.2020.
  27. ↑ † Veikko Leuku. Aamulehti, 8.9.1929, nro 245, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.2.2021.
  28. ↑ K. H. Hakkarainen †. Aamulehti, 17.9.1929, nro 254, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.2.2021.
  29. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 42
  30. ↑ Näsijärven murhenäytelmä, s. 45
  31. ↑ Kurun onnettomuudessa hukkuneiden muistomerkit. Aamulehti. 29.12.1929, s. 5. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Viitattu 6.4.2020.
  32. ↑ Pulkkinen, Matti: Kaupunki ja seurakunta vastaavat yhdessä Kuru-laivan muistomerkistä Ylöjärven Uutiset. 16.2.2017. Viitattu 6.4.2020.
  33. ↑ "Kurun" onnettomuudesta..., Aamulehti, 07.09.1934, nro 240, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.09.2024
  34. ↑ Muistomerkit; Ruovedenseurakunta.fi
  35. ↑ Kurun höyrykone Mustanlahden satamassa; Tiedote Tampereen sivustolla 2.7.2013
  36. ↑ Tiina Kokko: Kurun höyrykonetta voi ihailla Mustalahden satamassa Yle 2.7.2013

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aamulehden juttuja vuodelta 1929 arkistoituna
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HL_Kurun_uppoaminen&oldid=22635341”