Örsundaån

Örsundaån
Maanosa	Eurooppa
Maat	Ruotsi
Läänit	Uppsala
Maakunnat	Uppland
Kunnat	Enköping, Heby
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Norrströmin vesistö
Valuma-alue	Örsundaånin valuma-alue
Pinta-ala	735,48 km²
Järvisyys	1,3 %
Pääuoman pituus	71 km
Pääuoman osuudet	Örsundaån ←Fallbäcken ←Julmyrabäcken
Yhtyy	Mälaren
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Vansjön, Heby
	59.9707°N, 16.9497°E
Laskupaikka	Mälaren, Örsundsbro, Enköping
	59.7357°N, 17.3875°E
Läpivirtausjärvet	Alsta sjö, Revelstasjön
Esteet	Härnevi kvarn, Högby kvarn, Vilstenan voimala, Sör-Starforsin voimala, Starforsin voimala
Sivu-uomat	Lillån, Gällbäcken, Arnebubäcken
Taajamat	Örsundsbro, Heby, Vansjö
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	54 m mpy.
Laskukorkeus	0,7 m mpy.
Korkeusero	53,3 m
Pituus	57 km
Kaltevuus	0,94 m/km
Keskiylivirtaama	37,7 m³/s (MHQ)
Keskivirtaama	4,89 m³/s (MQ)
Keskialivirtaama	0,41 m³/s (MNQ)
Muuta
Muualla	Wikimedia Commons
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Örsundaån on Ruotsissa Uppsalan läänissä Enköpingin ja Hebyn kunnissa virtaava 57 kilometriä pitkä joki, joka kuuluu Örsundaånin valuma-alueessa sen 71 kilometriä pitkään pääuomaan. Joki laskee Mälareniin Enköpingissä.

Joen kulku

Örsundaån alkaa Vansjönin järvestä, joka sijaitsee Vansjön kylässä kuusi kilometriä Hebystä koilliseen päin . Järven vedenpinta on 54 metriä mpy. ja sen rannoista on puolet peltoa ja loput metsämaata. Joen niska sijaitsee eteläpään rantasuolla ja joki virtaa aluksi pienenä valtaojana lounaaseen ja Hebyhyn päin. Joessa on ennen Hebytä kaksi patoa, jotka molemmat nostavat vettä jokilaakson leveydeltä. Ympäristö ennen Hebytä on peltovaltaista ja joki meanderoi jokilaaksossaan. Hebyssä siihen yhtyy luoteesta Arnebobäcken, joka on pelto- ja suo-oja. Hebyssä joki kääntyy eteläkaakkoon yli 20 kilometriksi. Jokilaakson viljelymaat ja paikallistie 254 seuraavat sitä alaspäin. Noin 13 kilometriä Hebystä on joessa taas pato, nyt Enköpingin puolella Flostaåsen-harjun kohdalla. Patoallas on taas jokilaakson muotoinen, mutta padon alapuolella alkaa joki meanderoida entistä voimakkaammin. Juuri ennen ensimmäistä Revelstasjönin läpivirtausjärveä Altunassa alkaa suoraksi perattu jokiosuus. Viiden kilometrin päässä on joessa Forsbyn mylly ja pato. Altunan leveä peltoaukea vaihtuu Fjärdhundran entistä laajempaan peltoalueeseen. Täällä jokeen yhtyy lännestä tuleva ja kylän ohittava Lillån. Sen jälkeen joki alkaa kaartamaan kohti itää. Joki ohittaa nyt Enköpingin 10 kilometrin etäisyydeltä. Härnevin mylly ja sen pato sulkevat taas joen. Muut alueen myllyt on jo purettu pois. Vånssjöbron myllyn rauniot olivat estämässä vaelluskalojen nousemista jokea ylös , mutta rauniot raivattiin pois ja koski on nykyään ennallistettu vaelluskalojen kutualueeksi . Pohjoisesta yhtyy jokeen ensin Gällbäcken, sitten kilometrin päästä Skattmansöån ja etelästä Långtora bäck. Seuraavalla 10 kilometrin matkalla joki ohittaa lentokentän, kohtaa Nysättrabäckenin sivu-uoman ja laskee Alstan järveen. Järvi on joen läpivirtausjärvi, johon laskee pohjoisesta vielä yksi Lillån. Järveltä on Mälareniin kuusi kilometriä, jonka matkalla se virtaa pienen Örsundsbron kylän läpi. Kylän jälkeen on jokirannat kosteikkoa, joka leviää myös Mälarenin rannoille. Kyseessä on Lårstaviken, joka on 10 kilometriä pitkä ja alle kilometrin leveä Ekolnista itään työntyvä lahti.

• 
  Näkymä jokilaaksoon Härnevin kirkolta
• 
  Forsbyn mylly
• 
  Vånsjöbron kivisilta
• 
  Alstan järvi vuonna 2001

Luontoarvoja

Hårsbäcksdalenin luonnonsuojelualue

Joki on kaivautunut Flostaåsenin harjuun, joka on pitemmän Enköpingsåsenin harjujakson lyhyt osuus, lukuisia kosteita ja lehtojen peittämiä raviineja. Raviinien noin 20-metriset rinteet viettävät suoraan mutkittelevaan jokeen. Alueen kasvillisuuden suojelemiseen on perustettu Hårsbäcksdalenin luonnonsuojelualue (Hårsbäcksdalens naturreservat, 28 hehtaaria). Se on suosittu virkistysalue, johon rakennettu parkkipaikka, retkipöytiä ja istumapenkkejä. Kulkua helpottaa polkujen verkosto. Alueella viihtyy esimerkiksi näsiä, joka kukkii aikaisin keväällä, ja samoin monet vuokkolajit. Hiekkarinteet miellyttävät myös kuningaskalastajaa, joka pesii lehdossa satunnaisesti. Aluskasvillisuus on saniaisten peitossa ja niiden seassa kasvaa myös harvinainen korpinurmikka. Harjun rinteiltä alas suotuva pohjavesi pulppuaa monista lähteistä.

Kalasto

Joessa kuteen toutain, jota esiintyy joissakin Mälarenin joissa . Kun Mälareniin laskevissa vesistöissä toimitettiin koekalastus etsittäessä nahkiaisia, saatiin saaliiksi muitakin kalalajeja. Nahkiaisia ei löydetty, mutta pikkunahkiaisen toukkia kylläkin. Muita saaliskaloja olivat kuha, ahven, salakka, särki ja made.

Joen lähdejärvestä ui varmasti alavirtaan siellä eläviä kaloja. Ne voivat ohittaa patoja myötävirtaan, joten järven kalalajeja voi olettaa esiintyvän joen uomassa ja joissakin sivu-uomissa . Mälaren on toisaalta kalarikas järvi, josta nousee jokiin järvikalaa etenemisesteille saakka.

Vedenlaatu ja ympäristöongelmia

Vedenlaatu on joessa tyydyttävä tai välttävä. Suurimpana ongelmana on peltomailta ojiin valuvat ylimääräiset ravinteet. Niistä etenkin fosfori on valuma-alueella ongelma. Sen määrät vesistössä ovat kohonneet 1990-luvulla ja ne olivat 2000-luvun alussa suurimmillaan. Vaikuttaa siltä, että niiden kasvu olisi saatu katkaistua. Toinen tarkkailtava ravintoaine typpi on sen sijaan ollut 1980-luvulta asti hienoisessa laskussa. Sen pitoisuudet vesistössä ovat tänä aikana lähes puolittuneet.

Ympäristöongelmana voidaan pitää jokeen rakennettujen vesimyllyjen patorakennelmia, jotka estävät useampia kalalajeja liikkumasta yläjuoksun ja alajuoksun välillä.

Historiaa

Jokea ja sen sivu-uomia on käytetty keskiajalta asti vesivoiman lähteenä. Härnevissä on ollut vesimylly jo vuonna 1481 ja pitäjässä on 1600-luvulla ollut toiminnassa seitsemän myllyä, joista neljä Stora Härnevissä. Myllyillä on ollut asukkaille suurta taloudellista merkitystä. Kuitenkin 1800-luvulla myllyjä yhdistettiin tai poistettiin käytöstä. Nykyinen Härnevin mylly perustettiin 1864, jolloin se korvasi viisi lähistön myllyä. Myllyyn sijoitettiin myöhemmin höyrykone voimalähteeksi ja se korvattiin myöhemmin vesiturbiinilla. Myllyn toiminta loppui 1988, mutta sen koneisto on vielä toimintakuntoinen.

Valuma-alueella sijaitsee lähinnä pääuoman varrella pieniä kartanoita, joista suurin on Salnecken linna (Salnecke slott) . Sen varhaishistoria ulottuu 1300-luvulle ja sen nykyinen päärakennus sijaitsee jokeen viettävällä rinteellä 2–3 kilometriä joensuusta. Yläjuoksulla Vansjönin lähelle perustettiin 1750-luvun alussa joenvarteen rautaruukki Molnebo bruk, jonkalaisia oli Ruotsissa paljon. Ympäröiviä metsiä hakattiin ja miilutettiin hiileksi, jolla ruukki valmisti muualta tuotua rautaa tuotteiksi.

• 
  Salnecken linna joen vieressä
• 
  Molnebon ruukki 1940-luvulla joenrannasta nähtynä
• 
  Hårsbacksdalenin silta
• 
  Hårsbacksdalenin saniaiskasvustoa joenrannassa
• 
  Raviinien jyrkkää rinnettä

Örsundaånin valuma-alue

Yleistä

Valuma-alue sijaitsee pääasiassa Enköpingin ja Hebyn kunnissa, mutta valuma-alueen koillisosissa on hieman Uppsalaan kuuluvaa aluetta. Valuma-alue on maaseutua, mutta sen alueella asuu 13 000 asukasta, joista osa asuu Hebyssä (2 700 asukasta), Vansjössä, Morgongåvassa (1 400 as.) ja Vittingessä (500 as.) Hebyn kunnassa, ja Fjärdhundrassa (900 as.) ja Örsundsbrossa (1 300 as.) Enköpingen kunnassa, ja Järlåsassa (yli 500) ja Skyttstennäsissä Uppsalassa . Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (36 %), turve (4,2 %), kalliomaa (10,5 %), hiekka ja sora (1,7 %), multamaa (11,1 %), savimaa (34,2 %) ja jäätikköjokijäänteet (0,6 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (54,6 %), soita ja kosteikkoja (0,8 %), viljelymaita (35,1 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (1,9 %) sekä joutomaita (6,2 %). Näiden lisäksi on 1,3 % vesistöjä.

Pääuomassa ja sivu-uomissa on (vuonna 2021) tiedossa 15 patoa (22 rekisteröidystä padosta ), jotka ovat vaelluskalojen etenemisesteitä.

Vesistösuhteita

Örsundaån kuuluu Norrströmin vesistöön (vesistöaluetunnus 61), jonka valuma-alueen pinta-ala on 22 650 neliökilometriä (km²) ja jonka vesistöreitin pääuoman alaosaan kuuluvat esimerkiksi laskujoki Norrström, järvi Mälaren, Eskilstunaån ja järvi Hjälmaren. Örsundaånin valuma-alueen pinta-ala on 735 km², joka tekee 3,2 % vesistöalueen pinta-alasta. Valuma-alueen länsipuolella sijaitsee Sagånin valuma-alue, jonka laskujoki Sagån laskee Mälarenin Oxfjärdeniin. Valuma-alueen etelä- ja itäpuolella on Mälarenin lähialuetta, jossa on pienien ojien ja purojen valuma-alueita, ja aivan koilliskulmauksessa on yhteistä vedenjakajaa Fyrisånin valuma-alueen kanssa. Pohjoisen vedenjakaja kuuluu Tämnarånin vesistölle (tunnus 54) ja lyhyen matkan osalta luoteessa Daljoen vesistölle (tunnus 53).

Örsundaån laskee Mälarenin Lårstavikeniin Örsundsbrossa Enköpingin kunnassa. Lahti työntyy Ekolnista länteen päin 10 kilometrin pituisena. Myös Ekoln on osa Mälarenin yli 50 kilometriä pitkää lahtea. Etelään mentäessä lahden osia ovat Skolfjärden, Håtunaviken, Sigtynafjärden ja Skarven. Lahden suu on noin 50 metriä leveä kapeikko Stäksönin itäpuolella. Lahti aukeaa Mälarenin itäosan saaristossa Görvälnin lahteen. Vesireitti jatkuu tästä kaakkoon päin ensin Lövstafjärdenin ja Lambarfjärdenin kautta Lövöniä ohittaen Tukholman kaupunkiin, jossa vesi kerääntyy Riddarfjärdeniin ja poistuu Norrströmenin ja Söderströmenin kautta Saltsjönin Strömmeniin. Tästä alkaa Tukholman saaristo Itämerellä.

Pääuoma

Pääuoman osuudet
nimi	pituus (km)
Örsundaån	6
Alsta sjö
Örsundaån	50
Vansjön
Fallbäcken	4
Julmyrabäcken	4
Axsjön
metsäoja	2
Lähteet: 1 =

Valuma-alueen pääuoma erottuu selvästi, sillä alueen suurin joki on alajuoksulla Örsundaån. Sen sivu-uomat ovat aina sitä pienempiä, mutta yläjuoksulla niiden välinen kokoero on pieni. Paikalliset ovat nimittäneet Örsundaåniksi Vansjönistä alkavan jokiuoman. Vesistöviranomaiset ovat valinneet pääuomaan järveen laskevien purojen ja ojien joukosta Fallbäckenin ja ylempää vielä Julmyrabäckenin. Viimeksi mainittu alkaa pohjoisemmasta Axsjönistä, johon laskee vielä metsäpuro idästäpäin.

Sivu-uomia

Örsundaånilla on joitakin sivujokia, mutta sivu-uomat ovat yleensä puroja tai peltoalueiden johto-ojia. Kaikki joet ja ojat on käsitelty voimakkaasti. Alla olevaan taulukkoon on kerätty niistä suurimmat. Taulukon tietojen lähteet on ilmoitettu oikeassa sarakkeessa ja selvennetty tarvittaessa taulukon alapuolella.

Sivu-uoman nimi	Yhtyy Örsundaån (km suusta)	Pääuoman kohta	Pituus (km)	Virtaama (MQ m³/s)	Valuma-alue (km²)	Lähteet
Lillån	6	Alstan järvi	17	0,5	82	1,1,1,1,1,1
Skattmansöån	16	Örsundaån	28	1,0	150	1,1,1,1,1,1
Långtorabäck	16	Örsundaån	10	0,2	38	1,1,1,1,1,1
Gällbäcken	17	Örsundaån	17	0,3	46	1,1,1,1,1,1
Lillån	28	Örsundaån	17	0,6	84	1,1,1,1,1,1
Temysbäcken		Örsundaån				1,–,1,–,–,–
Arnebobäcken		Örsundaån		0,2	28	1,–,1,–,1,1
Alderbäcken		Örsundaån				1,–,1,–,–,–

Lähteet: 1 =

Järviä

Valuma-alueella on 14 järveä tai lampea ja sen järvisyys on 1,3 % . Pääuomassa sijaitsee alimpana Alstan järvi (Alsta sjö) ja keskijuoksulla Revelstasjön ja joen lähdejärvenä Vansjön. Näiden lisäksi sijaitsee Skattmanöånin latva-alueilla Morgongåvassa eteläisempi Axsjön ja Ramsjön. Latvajärviksi voidaan lukea myös Ekholmsjön ja Tenasjön, joiden laskupuro yhtyy Skattsmanöåniin alempana. Vieläkin alempana siihen yhtyy Mörtsjönin laskuoja. Alstaan laskevan Lillånin latvoilla sijaitsevat Strandsjön ja Stennässjön. Keskijuoksulle tulee kummaltakin sivulta ojia, joissa on pieniä lampia. Niistä suurin on Ryssjön.

Lähteet

• Örsundaåns åtgärdsområde - underlag till åtgärdsprogram (PDF) Raportti. Västerås: Västmanlands län. Arkistoitu 3.3.2022. Viitattu 9.2.2021. (ruotsiksi)
• Sonesten, Lars & al.: Mälaren – Tillståndsutvecklingen 1965–2011. Uppsala: Sveriges lantbruksuniversitet, 2013. ISBN 978-91-576-9139-2 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.2.2021). (ruotsiksi)