Gustav von Schoultz

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gustav Toivo Johannes von Schoultz
Henkilötiedot
Syntynyt11. lokakuuta 1871
Venäjä Moskova, Venäjän keisarikunta
Kuollut9. syyskuuta 1946 (74 vuotta)
Saalfeld, Saksa Neuvostoliiton miehitysvyöhyke.
Ammatti merioikeuden asiantuntija
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Venäjän keisarikunta
 Iso-Britannia
 Suomi
Palvelusvuodet 1884–1912, 1914–1926
Komentajuudet Suomen laivasto
Taistelut ja sodat Ensimmäinen maailmansota
Sotilasarvo kontra-amiraali

Gustav (Gustaf) Toivo Johannes von Schoultz (11. lokakuuta 1871 Moskova, Venäjän keisarikunta – 9. syyskuuta 1946 Saalfeld, Saksa)[1] oli suomalainen kontra-amiraali ja merioikeuden asiantuntija, joka palveli Venäjän keisarikunnan laivastossa ja toimi itsenäisen Suomen laivaston komentajana vuosina 1919 ja 1923–1926.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Schoultz syntyi ja kävi koulunsa Moskovassa, mutta oli sukujuuriltaan suomalainen,[2] von Schoultz -aatelissukua. Hänen vanhempansa olivat kapteeniluutnantti, valtioneuvos Konstantin Lorenz Sebastian von Schoultz (1835–1897) ja Ida Amoena Berg. Hänen isoisänsä oli kenraalimajuri Constantin Nils Lorenz von Schoultz.[3][4]

Von Schoultz kävi Pietarissa merikadettikoulun vuosina 1884–1890 ja Aleksanterin sotaoikeuskatemian vuosina 1900–1903 sekä Kronstadtissa torpedo- ja miinakoulun. Hän oli perehtynyt kansainväliseen merioikeuteen ja teki oikeustieteellisen väitöskirjan rikosoikeudenkäynneistä. Hän osallistui maailmanympäripurjehduksiin risteilijä Dmitri Donskoilla vuosina 1891–1893 ja taistelulaiva Sisoi Velikillä vuosina 1896–1898.[1][2] Myöhemmin von Schoultz toimi muun muassa torpedoveneen päällikkönä ja sotatuomarina.[3] Vuosina 1907–1912 hän oli Pietarin meriakatemian valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professorina. Hän erosi laivastosta vuonna 1912 ja toimi muutaman vuoden asianajajana Pietarissa.[1][5] Von Schoultz oli myös venäläisen sotilasensyklopedian toimittajana vuosina 1911–1914.[5] Hänet ylennettiin vuonna 1913 ensimmäisen luokan kapteeniksi (kommodoriksi).[3]

Ensimmäisessä maailmansodassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 von Schoultz kutsuttiin takaisin palvelukseen ja määrättiin aluksi risteilijän päälliköksi Itämerelle. Huhtikuusta 1915 alkaen hän toimi Venäjän laivaston yhteysupseerina Englannin kuninkaallisessa laivastossa. Hän osallistui tässä ominaisuudessa muun muassa suureen Skagerrakin meritaisteluun kesällä 1916.[1][2] Von Schoultz erosi Venäjän palveluksesta lokakuun vallankumouksen jälkeen tammikuussa 1918, mutta jatkoi purjehtimista Englannin laivastossa, kunnes haavoittui maaliskuussa 1918 onnettomuudessa ja joutui sotasairaalaan Englannin Chathamiin.[1]

Von Schoultz julkaisi vuonna 1923 kirjan Englannin suuri laivasto maailmansodassa, joka käännettiin saksaksi, englanniksi, ranskaksi ja italiaksi.[1][3]

Maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Schoultz siirtyi Suomeen toukokuussa 1919 ja hänet merkittiin Suomen laivaston kirjoihin kommodorina.[2] Hän oli heinä–syyskuussa 1919 kahden kuukauden ajan Suomen laivaston päällikkönä, minkä jälkeen hänet nimitettiin rannikkopuolustuksen esikuntapäälliköksi.[6] Vuosina 1923–1926 hän toimi Suomen laivaston virkaatekevänä komentajana. Erotessaan vuonna 1926 puutteellisen suomen kielen taitonsa vuoksi hän sai kontra-amiraalin arvon.[1][7]

Von Schoultz toimi 1920-luvulla erilaisissa Suomen merivoimiin liittyneissä luottamustehtävissä, kuten Suomen Laivastoyhdistyksen hallintoneuvoston puheenjohtajana vuosina 1926–1930. Hän oli myös Suomen edustaja aseriisuntakonferenssien valmisteluissa Lontoossa ja Genevessä vuonna 1928.[3] Espanjan sisällissodan aikana von Schoultz oli vuosina 1937–1939 yhtenä Kansainliiton puuttumattomuuskomitean alaisista Espanjan merirajojen kansainvälisistä valvojista toimien apulaisvalvontapäällikkönä Sèten satamassa. Neuvostoliitto vastusti hänen nimitystään, koska hän oli vuonna 1934 pitämässään puheessa kannattanut Ahvenanmaan linnoittamista ja kirjoittanut aiheesta Saksan kansallissosisalistien Völkischer Beobachter -lehteen.[2][8]

Von Schoultz asettui myöhemmin asumaan Saksaan.[1] Hän osallistui toisen maailmansodan lopulla joulukuussa 1944 Berliinissä saksalaismielisten suomalaisten järjestön Suomi-liiton perustamiseen ja toimi sen puheenjohtajana.[9][1] Hän kuoli vuonna 1946 Saksan Saalfeldissa.[1]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Schoultzin veli Martin von Schoultz jäi maailmansodan takia Venäjälle ja palveli puna-armeijan ilmapurjehduskoulun johtajana ennen kuin loikkasi Suomeen loppuvuonna 1919. Veli ei siirtynyt Suomen puolustusvoimien palvelukseen.[10] Von Schoultzin puoliso oli vuodesta 1897 saksalainen Anna Antonia Alida Fredrika Schroeter.[3]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bospori ja Dardanellit, 1907 (venäjäksi)
  • Englannin suuri laivasto – maailmansodassa mukana olleen muistelmia, suom. Otava, 1923, ilmestyi englanniksi nimellä With the British Battle Fleet : War Recollections of a Russian Naval Officer. Hutchinson & C:o, London 1925, saksaksi nimellä Mit der Grand Fleet im Weltkrieg : erinnerungen eines Teilnehmers. Verlag von K. F. Koehler, Leipzig 1925 ja ranskaksi nimellä Avec la "Grand fleet" (1915-1918) : souvenirs de guerre. Payot, Paris 1928
  • Englannin nousu merivallaksi, suom. Otava, 1930
  • "Sotataito" ; "Maailmansota" ; Suomen vapaussota" ; "Aunuksen vapaustaistelu" ; kirj. G. von Schoultz, T. V. Viljanen, J. O. Hannula. Eripainos Ison tietosanakirjan artikkeleista. Otava 1940
  • Atlantikschlacht?. Svenska tysklandsvänners i Finland skriftserie 2. Helsingfors 1942

Muita julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä G. v. Schoultz:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j von Schoultz, Gustaf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi) Viitattu 28.2.2015.
  2. ↑ a b c d e Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 73–74. Atena, Jyväskylä 2003.
  3. ↑ a b c d e f Kuka kukin oli: Sc
  4. ↑ von Schoultz, Constantin Nils Lorenz Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ a b Nordisk familjebok, täydennysosa (1926), s. 236 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 28.2.2015.
  6. ↑ Mirko Harjula: Itämeri 1914–1921. Itämeren laivastot maailmansodassa sekä Venäjän vallankumouksissa ja sisällissodassa, s. 189. Books on Demand, Helsinki 2010. Google Books
  7. ↑ Laivaston päällikkö siirretään reserviin kontra-amiraalina. Uusi Suomi, 23.01.1926, nro 18, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 09.11.2018.
  8. ↑ Kaksi vuotta Espanjassa. Vaikutelmia ja kokemuksia puuttumattomuuskomitean toiminnasta. Amiraali Schoultz palannut Suomeen, Helsingin Sanomat, 23.04.1939, nro 108, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  9. ↑ Mikko Uola: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 214–215. Minerva, Helsinki 2013.
  10. ↑ Mirko Harjula: Ryssänupseerit, s. 394.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gustav_von_Schoultz&oldid=22662582”