Gustav von Hertzen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ernst Gustav Henningsson von Hertzen (10. kesäkuuta 1930 Helsinki – 18. joulukuuta 2013 Helsinki[1]) oli suomalainen teollisuusmies, vuorineuvos, kirjailija ja filosofi. Hän on talousliberalismin aatetta edistävän Libera-säätiön perustajia.[1]

Von Hertzen loi uransa elintarviketeollisuuden parissa, ja hän toimi useissa talouselämän johtotehtävissä. Tämän lisäksi von Hertzen tunnettiin merkittävänä yhteiskunnallisena keskustelijana, joka luennoi ja kirjoitti useita teoksia talouden etiikasta ja yhteiskuntafilosofiasta.

Ura teollisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Hertzen kirjoitti 16-vuotiaana vuonna 1947 ylioppilaaksi Svenska Samskolanista. Diplomi-insinööriksi hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1953 pääaineenaan kemia.[2]

Suomen Sokeri Oy:n palvelukseen von Hertzen astui vuonna 1954. Hän toimi aluksi Töölön sokeritehtaan käyttöinsinöörinä ja vuodesta 1959 sen johtajana. Vuonna 1965 hänestä tuli vastavalmistuneen Kantvikin sokeritehtaan johtaja.[3]

Vuonna 1968 Gustav von Hertzen siirtyi Suomen Sokeri Oy:n tekniseksi johtajaksi ja johtokunnan jäseneksi. Koko yhtiön pääjohtajaksi hän nousi 1980. Vuonna 1989 yhtiö muutti nimensä Cultor Oy:ksi. Von Hertzen luopui 1990 yhtiön toimitusjohtajuudesta mutta jatkoi sen hallituksen puheenjohtajana.[3]

Von Hertzenin johdolla Suomen Sokeri Oy kasvoi kapealta sokeriteollisuuspohjalta Suomen johtavaksi elintarvike- ja rehualan yritykseksi Cultoriksi. Samalla yhtiö rakensi kehittämilleen makeuttajille (fruktoosi ja ksylitoli) hallitsevan globaalin markkina-aseman. Tämän ohella luotiin merkittävä kansainvälinen asema kalarehujen ja eräiden erikoiskemikaalien markkinoilla. Myöhemmässä vaiheessa Cultor kilpaili teollisten entsyymien maailmanjohtajuudesta yhdessä kumppaninsa Eastman Kodakin kanssa.[2]

Sen lisäksi, että von Hertzen toimi pitkään ja monipuolisesti elintarviketeollisuudessa, hän oli laaja-alainen talousvaikuttaja. Hän kuului useiden suuryhtiöiden hallituksiin ja oli monessa niistä puheenjohtajana. Von Hertzen toimi myös pitkään Elintarviketeollisuusliiton puheenjohtajana ja Teollisuuden keskusliiton varapuheenjohtajana.[2]

Von Hertzen oli kansainvälistämässä myös Oy Hartwall Abp:tä, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1982–2004. Hartwallista tuli 1990-luvulla BBH:n (Baltic Beverage Holding) johtava kumppani. BBH perustettiin vuonna 1991 yhdessä ruotsalaisen Pripps-yhtiön kanssa tehtävänään uusien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntäminen entisen Neuvostoliiton alueella. BBH menestyi erinomaisesti ja nousi laajan markkina-alueensa selväksi johtajaksi. Yritysostojen kautta Orklasta ja myöhemmin Carlsbergista tuli Hartwallin kumppani BBH:ssa. Vuonna 2002 Hartwall sulautui Scottish & Newcastleen.[2]

Ajattelija ja kirjailija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustav von Hertzen oli tunnettu myös talousajattelijana ja kirjailijana. Hän otti merkittävällä tavalla osaa yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun. Hän oli arvostettu luennoitsija, jonka aiheina olivat talouselämän ja liikkeenjohdon ohella ennen kaikkea arvot ja etiikka. Kirjailijana hänen pääteoksensa ovat The Spirit of the Game (1993) ja Demokratian haaste (2007).[3]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustav von Hertzenin vanhemmat olivat varatuomari Henning Magnus von Hertzen ja Gunnel Magdalena Alfthan. Hän avioitui vuonna 1952 Ulla-Maija von Hertzenin (o.s. Wuoristo) kanssa. Pariskunnalla on neljä lasta. Sotilasarvoltaan von Hertzen on reservin yliluutnantti.[3]

Von Hertzenille myönnettiin vuorineuvoksen arvo vuonna 1983. Hänelle myönnettiin myös Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan komentajamerkki. Maatalous- ja metsätieteiden kunniatohtoriksi hänet nimitettiin vuonna 1990.[3]

Von Hertzen tuomittiin sakkoihin sisäpiiritiedon luvattomasta hyväksikäytöstä 1999. Päätös oli ensimmäinen Suomessa annettu tuomio arvopaperirikoksesta.[4]

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Organiserat entreprenörskap: Synpunkter på en företagarorganisation. Stockholm 1974 (3. painos 1991; suomeksi 1976)
  • Cynics and Progress Motors: An approach to business morality. Stockholm 1979 (2. painos 1991)
  • The Spirit of the Game: Navigational Aids for the Next Century. Stockholm 1993
  • Demokratins utmaning: Att förverkliga ett globalt plussummespel. Nordprint 2007 (suomeksi käännettynä Demokratian haaste, Gummerus 2007; englanninkielinen käännös The Challenge of Democracy, 2008)
  • Management and Morality: An Overview. EVA analyysi 2008.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hertzen, Gustav von: Kotisivu gustavhertzen.com. Viitattu 19.12.2013.
  2. ↑ a b c d Hertzen, Gustav von: CV gustavhertzen.com. Viitattu 28.11.2012. (Internet Archive)
  3. ↑ a b c d e Vihola, Teppo: Vuorineuvos Gustav von Hertzen (1930–2013). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.11.2012
  4. ↑ Vain kuusi tuomiota arvopaperimarkkinarikoksista Ilta-Sanomat. 15.1.2003. Viitattu 2.7.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gustav von Hertzen: Kotisivu gustavhertzen.com. Viitattu 28.11.2012. (Internet Archive) (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gustav_von_Hertzen&oldid=21509168”