Gustaf Edvard Tuderus
Gustaf Edvard Tuderus (30. joulukuuta 1812 Ristiina – 11. lokakuuta 1877 Ristiina) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Tuderuksen vanhemmat olivat kapteeni, tilanomistaja Carl Gustaf Tuderus ja Eva Kristina Duncker ja puolso vuodesta 1838 Maria Veronica Dorotea von Hetsch. Tuderus kävi alkeiskoulua Ristiinassa 1823–1827. Maaliskuussa 1827 hänet hyväksyttiin oppilaaksi Haminan kadettikouluun, josta 1832 valmistuttuaan hänet määrättiin vänrikkinä palvelukseen krenatöörisapööripataljoonaan. Tuderus suoritti 1832–1833 Sotilasinsinööriakatemian kurssin Pietarissa. Vuonna 1835 hänet ylennettiin aliluutnantiksi ja määrättiin palvelukseen 4. sapööripataljoonaan. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Venäjän armeijan kenttäinsinöörikuntaan ja komennettiin palvelukseen Bobruiskiin Minskin kuvernementtiin Valko-Venäjälle, edelleen vuonna 1837 Sevastopoliin ja sieltä 1839 luutnantiksi ylennettynä Kinburniin. Vuonna 1841 Tuderus komennettiin sotilasinsinööriksi Ahvenanmaalle.[1]
Alikapteeniksi Tuderus ylennettiin 1844 ja määrättiin Chotinin sotilasinsinöörikomennuskunnan päälliköksi Puolaan. Sieltä hän siirtyi 1848 kapteeniksi ylennettynä vastaavaan tehtävään Zamosciin. Everstiluutnantiksi hänet ylennettiin 1854. Krimin sotaan 1854–1855 Tuderus osallistui Hankoniemen puolustuksessa, Hankoniemen insinöörikomennuskunnan päällikkönä, ja helmikuusta 1856 lähtien Viaporin linnoituksen insinöörikomennuskunnan päällikkönä. Sodan jälkeen elokuussa 1857 hän erosi palveluksesta everstinä, mutta palasi palvelukseen marraskuussa 1863. Tuderus sai eron sotapalveluksesta kenraalimajurina vuonna 1867. Hänet oli aateloitu Venäjällä vuonna 1863.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Gustaf Edvard Tuderus Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 3.5.2020)
