Gustaf Carlman
Ernst Gustaf Carlman (5. maaliskuuta 1906 Låssa, Uplanti – 3. kesäkuuta 1958 Kristianstad) oli ruotsalainen urkuri, kuoronjohtaja ja säveltäjä.[1]
Carlman valmistui kanttorin ja musiikkipedagogin pätevyyksillä Tukholman kuninkaallisesta musiikkikonservatoriosta vuonna 1931. Hän suoritti myös jatkotutkinnon urkujensoitossa vuonna 1936. Carlman työskenteli kirkkomuusikkona Tvååker-Spannarpissa vuosina 1931–1936 ja sitten vuoteen 1947 Skellefteåssa. Vuodesta 1947 kuolemaansa saakka hän toimi urkurina Kristianstadin Pyhän kolminaisuuden kirkossa. Hän johti kirkollisen uransa aikana sekä paikallisia kuoroja että orkestereita. Vuosina 1939–1942 Carlman toimi sihteerinä Luulajan hiippakunnan urkuriliitossa, ja vuonna 1952 hänestä tuli Lundin hiippakunnan kuoroseuran ensimmäinen johtaja. Hän esiintyi urkusolistina Ruotsissa ja ulkomailla. Hän kirjoitti muun muassa arvosteluja Kyrkomusikernas tidning -julkaisuun.[1]
Carlman opetti musiikkia muun muassa opettajakorkeakoulussa Kristianstadissa. Hän antoi myös yksityisopetusta urkujensoitossa ja musiikin teoriassa. Hänen opiskelijoidensa joukossa oli kuoronjohtaja Ingemar Månsson. Carlman oli avioliiton kautta sukua Jan Myrdalille ja toimi tämän taiteellisena mentorina. Carlmanin julkaistu tuotanto koostuu kokonaisuudessaan urku- ja kuoroteoksista. Teoksiin kuuluvat muiden muassa kantaatti Västerbotten (1945) sekä urkuteokset Fantasia gotica ja Fantasia ostinata. Carlman teki myös koraalisovituksia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Sverker Jullander, Gustaf Carlman (1906−1958) Levande musikarv 2016, viitattu 6.2.2024 (ruotsiksi)