Gur-Emir

Gur-Emir, Timurin mausoleumi Samarkandissa.

Gur-Emir (uzb. Amir Temur maqbarasi tai Goʻri Amir, pers. ‏گور امیر‎, Gur-e Amir) on Timur Lenkin mausoleumi Samarkandissa Uzbekistanissa.

Mausoleumi

Hautarakennuksen nimi tulee persian kielen sanoista Gur-e Amir eli ”Hallitsijan hauta”. Mausoleumiin on haudattu Timurin itsensä lisäksi hänen poikansa Šahrokh ja Miran Shah, hänen pojanpoikansa Ulugh Beg ja Muhammad Sultan Mirza, sekä Timurin opettaja Sayyid Baraka. Näiden lisäksi rakennusryhmässä on muutamien myöhempien Timurin sukulaisten haudat.

Mausoleumi on arkkitehtuuriltaan yksinkertaisen monumentaalinen, ja sen yllä kohoaa siniseksi lasitetuilla tiilillä katettu kupoli, jonka halkaisija on 15 metriä ja korkeus 12,5 metriä. Rakennuksen ulkopuolta koristavat sinisistä, vaaleansinisistä ja valkoisista laatoista tehdyt geometriset kuviot ja kalligrafiset tekstit. Hautasalin seiniä kiertävätt onyx- ja marmorilaatat, joissa on kullattuja ja maalattuja otteita Koraanista. Seinien yläosaa ja sisäkattoa koristavat paperimassasta tehdyt, kullatut ja maalatut syvennykset.

Gur-Emirin rakennukset vaikuttivat keski-aasialaiseen arkkitehtuuriin ja toimivat esikuvina ja innoittajina suurmogulien haudoille, kuten Bagh-e Baborille Kabulissa, Humayunin mausoleumille Delhissä, ja Taj Mahalille Agrassa.

Historia

Timurin pojanpoika Muhammad Sultan rakennutti rakennusryhmän ensimmäiset osat 1300-luvun lopussa. Näistä on jäljellä enää madrasan ja khanakan, eli suufilaisveljeskunnan talon perustukset, pääsisäänkäynti ja osa yhdestä neljästä minareetista.

Timurin hautapaasi on tumma kivi muiden hautapaasien keskellä. Varsinaiset haudat ovat lattian alla olevassa kryptassa.

Varsinaisen mausoleumin rakentaminen alkoi vuonna 1403 Timurin pojanpojan ja kruununperijän Muhammand Sultanin kuoltua äkillisesti hänen ollessaan palaamassa Intiasta, ja se tarkoitettiinkin alunperin häntä varten. Timur oli rakennuttanut itselleen pienemmän hautapaikan Shahrisabziin, mutta kun hän kuoli vuonna 1405 kesken Kiinan Ming-dynastiaa vastaan suunnittelemansa sotaretken valmisteluja, lumi oli tukkinut vuorisolat ja hänet haudattiin pojanpoikansa viereen. Ulugh Beg saattoi rakennuksen lopulta valmiiksi. Hänen lyhyellä valtakaudellaan siitä tuli Timuridien dynastian sukuhauta.

Vuonna 1740 Persian saahi Nadir Šah, joka ihaili Timuria, siirsi Timurin hautapaatena toimivan massiivisen jadelaatan Persiaan. Laatta halkesi siirron aikana, mitä pidettiin pahana enteenä, ja neuvonantajiensa pyynnöstä Nadir Šah palautti sen paikoilleen.

Samarkandille koitti 1600-luvun loppupuolella pitkä laskukausi, kun kaanikunnan pääkaupunki siirtyi Buharaan ja kaupankäynti Keski-Aasian karavaanireiteillä väheni. Gur-Emir, kuten monet muutkin Samarkandin rakennukset, rapistui pahoin. Venäjän alistettua valtaansa Turkestanin 1860-luvulla Gur-Emirissä tehtiin korjaustöitä Konstantin von Kaufmannin alaisuudessa, ja mausoleumin rappeutuminen saatiin pysäytettyä. Toden teolla sitä alettiin kunnostaa neuvostoaikana toisen maailmansodan jälkeen. Kunnostustyössä keskityttiin mausoleumin sisätiloihin, kupoliin ja sisäänkäyntiin, sekä kompleksin pääporttiin. Mausoleumia ympäröivät rauniot ja sortuneet minareetit jätettiin koskemattomiksi.

Kuvia

• 
  Näkymä mausoleumille pääportin läpi.
• 
  Mausoleumin pääsisäänkäynnin koristelua.
• 
  Mausoleumin seinä- ja kattosyvennyksiä tehtiin maalatusta ja kullatusta paperimassasta.
• 
  Gur-Emirin takaosa.
• 
  Sergei Prokudin-Gorskin ottama kuva Gur-Emiristä noin vuodelta 1910.
• 
  Mausoleumin uurrettu kupoli nykyään.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gur-Emir Wikimedia Commonsissa