Gunnar Jeanson

Gunnar Jeanson (10. lokakuuta 1898 Göteborg – 20. tammikuuta 1939 Tukholma) oli ruotsalainen musiikkitieteilijä, -kriitikko ja -kirjailija sekä säveltäjä.

Jeanson syntyi Göteborgissa, mutta muutti perheineen Tukholmaan, jossa aloitti opiskelun kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa vuonna 1913. Hänelle opetti pianonsoittoa Lennart Lundberg vuoteen 1918 saakka. Vuosina 1917–1920 Jeanson sai myös kontrapunktin opetusta Andreas Hallénilta ja Ernst Ellbergiltä. Hän valmistui keväällä 1917 Whitlockska samskolanista ja aloitti saman vuoden syksyllä opiskelun Uppsalan yliopistossa. Joulukuussa 1921 Jeanson sai humanististen tieteiden kandidaatin arvon opiskeltuaan muun muassa musiikin historiaa ja musiikin teoriaa. Vuosina 1921–1922 hän täydensi opintojaan Egon Welleszin johdolla Wienissä ja Peter Wagnerin johdolla Freiburgissa. Palattuaan Ruotsiin Jeanson pääsi musiikkitoimittajaksi Stockholms Dagbladiin. Hän suoritti lisensiaatin tutkinnon Tukholman yliopistossa vuonna 1925 ja aloitti vuonna 1926 luennoinnin musiikin historiassa ja teoriassa. Jeanson puolusti vuonna 1926 väitöskirjaansa August Södermanista ja sai toukokuussa 1927 filosofian tohtorin oppiarvon.

Jeanson kirjoitti 1920-luvun jälkipuoliskolla elämäkerran August Södermanista ja tutkielman Gunnar Wennerbergistä. Hän oli Svensk tidskrift för musikforskning -lehden päätoimittaja vuosina 1927–1930 ja jatkoi siihen kirjoittamista vuoteen 1938 saakka. Vuosina 1927–1931 julkaistiin kaksiosaisena Jeansonin ja Julius Raben teos Musiken genom tiderna, jolla oli suuri vaikutus musiikkitieteen opetukseen. Jeanson tutki myös Carl Michael Bellmania ja keräsi tämän kirjoituksia. Hän edisti aktiivisesti uuden musiikin julkisuutta ja perusti ISCM:n Ruotsin-haaran, jonka puheenjohtajana toimi vuosina 1923–1932. Jeanson oli Tukholman Konsertföreningin sihteeri vuosina 1925–1930 ja nousi sen johtoon vuonna 1933. Vuosina 1930–1932 hän työskenteli säännöllisenä musiikkikriitikkona Göteborgs Handels- och Sjöfarts-Tidningissä, johon kirjoittamista hän jatkoi ajoittain sen jälkeenkin. Jeanson julkaisi siinä elokuussa 1933 pitkän artikkelin, jossa hyökkäsi kansallissosialistien Saksassa toteuttamaa musiikkipolitiikkaa vastaan. Hän toimi luennoitsijana myös radiossa. 1930-luvun loppupuolella Jeanson sairastui hermostolliseen sairauteen. Hän kuoli vain 40-vuotiaana.

Jeansonin säveltämät teokset koostuvat enimmäkseen kamarimusiikista. Ne ovat pitkälti peräisin hänen opiskeluajoiltaan.