Guelfit ja ghibelliinit

Guelfit ja ghibelliinit ottamassa yhteen Bolognassa 1300-luvulla luccalaisen Giovanni Sercambin maalauksessa. Kuva on Sercambin teoksesta Croniche.

Guelfit ja ghibelliinit olivat kaksi keskiajalla Italian keski- ja pohjoisosissa vaikuttanutta poliittista ryhmittymää. Guelfit kannattivat paavinvaltaa ja ghibelliinit Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin vallankäyttöä. He ottivat rajusti yhteen 1100- ja 1200-luvuilla.

Nimitykset guelfit ja ghibelliinit viittasivat saksalaisen Welfin hallitsijasuvun vihanpitoon Hohenstaufen-sukuisten keisarien kanssa 1100–1200-luvuilla. Guelf oli Welfin suvun italiankielinen nimi, ja Ghibellini taas viittasi Hohenstaufenien tärkeään tukikohtaan Waiblingeniin. Epäluotettavan perimätiedon mukaan nimitykset olisivat väännöksiä sotahuudoista, joita Welfien ja Hohenstaufenien armeijat olisivat käyttäneet vuonna 1140 Weinsbergin piiritystaistelussa. Nimitykset vakiintuivat käyttöön ensin Firenzessä ja sitten muissakin Italian kaupunkivaltioissa alkaen keisari Fredrik II:n valtakaudesta 1200-luvun alkupuolella.

Guelfit löivät ghibelliinit, mutta ajautuivat lopulta sisäisiin ristiriitoihin ja jakautuivat ”mustiin” ja ”valkoisiin”. Mustat jatkoivat paavin kannattamista, kun taas valkoiset vastustivat paavin liiallista vaikutusvaltaa, etenkin vuosina 1294–1303 paavina olleen Bonifatius VIII:n aikana.

Dante Alighieri eli konfliktin aikaan, ja hän saikin siitä aineksia teokseensa Jumalainen näytelmä. Dante itse kuului valkoisten guelfien puolelle, ja mustat karkottivat hänet Firenzestä vuonna 1302.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Guelfit ja ghibelliinit Wikimedia Commonsissa