Guanidiinifosfaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Guanidiinifosfaatti
Tunnisteet
IUPAC-nimi Guanidiniumdivetyfosfatti
CAS-numero 5423-23-4
PubChem CID 160593 ja 135875862 132987589, 160593 ja 135875862
SMILES C(=N)(N)N.OP(=O)(O)O[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava CH6N3H2PO4
Moolimassa 157,074 g/mol
Sulamispiste 130 °C[2]
Tiheys 1,68 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Guanidiinifosfaatti (CH6N3H2PO4) on guanidinium- ja divetyfosfaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää palonsuoja-aineena ja lannoitteena.

Guanidiinifosfaatti on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja muodostuva vesiliuos on hapan.[2] Guanidiinifosfaatin paloaestävät ominaisuudet perustuvat siihen, että sen hajotessa kuumuuden vaikutuksesta muodostuu palamattomia kaasuja, jotka estävät hapen pääsyn palavalle aineelle.[3]

Guanidiinifosfaattia valmistetaan guanidiinisuolan kuten guanidiinikarbonaatin tai -nitraatin ja fosforihapon välisellä reaktiolla.[2]

(CH6N3)2CO3 + 2 H3PO4 → 2 CH6N3H2PO4 + CO2 + H2O

Guanidiinifosfaattia käytetään palonsuoja-aineena erityisesti selluloosapohjaisten tuotteiden kuten puun, paperin, tekstiilien ja laminaattien palonsuoja-aineena, mikäli runsaasta vesiliukoisuudesta ei ole haittaa.[2][3][4] Sitä voidaan käyttää myös lannoitteena[5].

  1. Guanidine phosphate – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 2.10.2016.
  2. a b c d e Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 574. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)
  3. a b Thomas Güthner, Bernd Mertschenk & Bernd Schulz: Guanidine and Derivatives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 2.10.2016
  4. Thomas Güthner & Bernd Mertschenk: Cyanamides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 2.10.2016
  5. Vasant Gowariker, V. N. Krishnamurthy, Sudha Gowariker, Manik Dhanorkar, Kalyani Paranjape: The Fertilizer Encyclopedia, s. 125. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-43176-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.10.2016). (englanniksi)