Grrr!
| Grrr! Lapinlahden Linnut | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 1992 | |
| Studio | Herodes-studio, Lauttasaari[1] | |
| Julkaistu | 1992 | |
| Formaatti | LP-levy (777-7 80989 1) CD-levy (777-7 80989 2) C-kasetti (777-7 80989 4) | |
| Tuottaja(t) | Kari Kalén Pekka Hedkrok Puka Oinonen | |
| Tyylilaji | huumorirock | |
| Kesto | 36.55 | |
| Levy-yhtiö | Oy EMI Finland Ab | |
| Levymerkki | Parlophone | |
| Listasijoitukset | ||
| Lapinlahden Lintujen muut studioalbumit | ||
| Tähdet kertovat 1990 |
Grrr! 1992 |
Köyhän taivas 1994 |
| Singlet albumilta Grrr! | ||
|
||
Grrr! on suomalaisen huumoriyhtye Lapinlahden Lintujen seitsemäs studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1992.[1]
Albumin tunnetuin kappale on ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu”, jota on kuunneltu Spotify-musiikkipalvelussa lähes 2,5 miljoonaa kertaa (2023).[3] Muita albumin tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Kalliossa” ja ”Komea loppu”.[1]
Albumi julkaistiin LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina Parlophone-levymerkillä. Albumi oli yhtyeen viimeinen LP-levynä julkaistu albumi.[4][1]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen toinen sketsisarja Kuudesti laukeava esitettiin keväällä 1992. Sarjassa kuultiin edellisten albumien ja sketsisarjojen tapaan kappaleita tulevalta albumilta, kuten ”Se tekee gutaa”, ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu”, ”Olaa ja Lailaa” ja ”Tiiviö”.
Edellisen albumin jälkeen yhtyeen yhteistyötiimi muuttui hieman, koska tuottaja Pedro Hietanen ja äänittäjä Risto Hemmi eivät työskennelleet tämän albumin parissa. Tämä antoi myös mahdollisuuksia yhtyettä vaivanneeseen ongelmaan, jossa Hietasen ja Hemmin ohjauksissa soundit olivat hyvin maltillisia, jonka takia yhtyeen musiikki soi radiossa hiljempaa kuin muiden artistien kappaleet.[5] Albumi jäi Mikko Kivisen viimeiseksi levyksi yhtyeen riveissä 15 vuoteen, koska hänet erotettiin yhtyeestä 29. lokakuuta 1992, ennen albumin ilmestymistä. Kivinen ei esiintynyt myöskään albumin julkaisutilaisuudessa yhtyetovereittensa toiveesta.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtye vaihtoi albumin myötä tuottajaa, äänittäjää ja studiota. Albumin tuotti Veli-Pekka ”Puka” Oinosen hyvä ystävä Kari Kalén, joka oli tehnyt aiemmin yhteistyötä muun muassa Dave Lindholmin ja Leevi and the Leavingsin kanssa. Studiona toimi Finnvoxin sijaan Lauttasaaren sillan vieressä sijainnut Herodes-studio, jonka omistajana oli EMI Finlandin uusi tuotantopäällikkö Gabi Hakanen. Yhtyeen säveltäjä ja kosketinsoittaja Pekka Hedkrok on kuvaillut studiota paljon Finnvoxia pienemmäksi, jonka vuoksi äänitykset olivat hyvin erilaiset verrattuna edellisten levyjen äänityksiin.[1]
Albumin kannen taiteilivat edellisen levyn tapaan Matti Jaaranen ja Timo Eränkö. Jaarasen mukaan kannessa on suuri joukko masentuneen näköisiä lintuja, joiden keskellä seisoo vihainen, hampaita näyttelevä lintu. Inspiraatio kansikuvaan on saatu Suomen 1990-luvun alun lamasta.[1]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka yhtyeen edellinen albumi Tähdet kertovat (1990) edustikin jo enemmän huumorirockia, tällä albumilla yhtyeen tyyliin tuli vielä enemmän rockia. Albumilla Puka Oinosen sähkökitarat soivat särösti ja tanakasti sekä Hannu ”Hande” Lemolan rumpuihin lisättiin enemmän potkua, joka on nähtävillä muun muassa kappaleissa ”Se tekee gutaa” ja ”Hengessä Kollaan”, joissa kitara dominoi pääinstrumenttina jättäen Pekka Hedkrokin kosketinsoittimet taka-alalle. Oinosen vastuu säveltäjänä kasvoi myös tällä albumilla huomattavasti ja teki paljon yhteistyötä Hedkrokin kanssa.[6][7] Kuitenkin albumilla kuullaan myös Oinosen soittamana muita kieli- ja puhallinsoittimia, kuten mandoliinia, ukulelea, dobroa, slidehuilua ja vetopasuunaa. Levyllä Heikki Salomaan kappaleessa ”Tiiviö” vieraili myös saksofonisti Heikki ”Hebbi” Keskinen ja jazztrumpetisti Simo Salminen.[1]
Kappalemateriaali[1]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin aloittaa Pekka Hedkrokin säveltämä ja Timo Erängön sanoittama ”Se tekee gutaa”, joka kertoo lihallisen elämän iloista makkaran, viinan ja villien naisien kautta. Seuraava kappale ”Sä teet mut hulluksi” on hupaisa parisuhdeluenta, joka on säveltäjä Hedkrokin mukaan saanut inspiraation The Police -yhtyeen kappaleesta ”Every Little Thing She Does Is Magic”. Lopputuloksena kappaleesta tuli Hedkrokin mukaan erilainen kuin oli tarkoitus. Kappaleesta tehtiin myös musiikkivideo.
Seuraavana kuultava Veli-Pekka Oinosen säveltämä ja Tapio Liinojan sanoittama harmoninen, mutta ahdistava ”Helppoa elämää”, joka kertoo tavallisen perhearjen muuttumisesta staattiseksi hiljaisuudeksi, jossa kaikki istuvat hiljaa tuijottaen televisiota päivästä toiseen. Kappaleen idea piilee kertosäkeessä, jossa sana ”helppoa” lauletaan tavuttain, jolloin tavu ”help” kuvaa kappaleen tunnelmaa. Liinoja on myöhemmin kertonut saaneen itsensä kappaleen yhdeksi sovittajaksi keksittyään tavutuksen.
Jopa hard rockia lähentelevällä kappale ”Hengessä Kollaan” on Oinosen kitaroinnin todellinen taidonnäyte. Seuraavaksi kuullaan Mikko Kivisen viimeinen sanoitus yhtyeelle, Oinosen säveltämä ”Komea loppu”, joka on enteilevästi nimetty raikulipojan valistuslaulu. Kivinen on sanonut olleensa äänityksien aikaan osittain yhtyeen toiminnan ulkopuolella ja käyneensä studiolla vain muutaman kerran tulehtuneen ilmapiirin takia.
Oinosen säveltämä ja koko yhtyeen voimin sanoitettu ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu” kohosi albumin suurimmaksi hittikappaleeksi. Kappale syntyi säveltäjä Oinosen mukaan Helsingin työväentalolla pidetyllä keikalla, jonka takahuoneessa Oinonen keksi idean tehdä miesten vastauksen naispuolisen kansanmusiikkiyhtye Värttinän saavuttamalle suosiolle. Sanoitus syntyi muutamassa minuutissa ja kitaraa rämpyttelemällä Oinonen otti laulun pääteeman suoraan vanhasta kansanlaulusta. Kappaleen tekemiseen kului yhteensä noin tunti. A-puolen päättävä Erängön sanoittama ”Ollin lapset” kertoo Olli-nimisen miehen onanoinnista.
B-puolen avausraitana toimii Liinojan sanoittama ”Taas uusi nero”, josta kappaleen säveltäjä Hedkrok on kertonut pitävänsä kovasti. Albumin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluva ”Kalliossa” on Erängön ja Heikki Salomaan sanoittama kunnianosoitus heidän kotikaupunginosalleen. Kappale kuvaa kalliolaista elämää juoppojen, narkomaanien ja poliisien kotina ja samalla taistelutantereena. Kappaleesta tehtiin myös musiikkivideo, joka toistaa kappaleen sanat lähes yksi yhteen. Musiikkivideo palkittiin vuoden rockvideona Viihteen ykkösilta -tv-ohjelmassa. Musiikkivideolla vierailevat myös yhtyeen roudarit Paavo ”Puosu” Liesinen, Tuomo Sipilä ja Antti Kirvesmäki.
Levyn seuraava kappale on Liinojan kirjoittama ”Olaa ja Lailaa”, joka sijoittuu punkalaitumelaiselle Särkän tanssilavalle ja kertoo kesäisen kunnianosoituksen nimensä mukaisesti Laila Kinnuselle ja Olavi Virralle. Salomaan tulkitsema soulvaikutteinen ”Tiiviö” kertoo muoviesineiden esittelijästä ja kappale on maustettu maukkailla torvisovituksilla.
Levyn toiseksi viimeinen kappale on Erängön sanoittama maantieralli ”Paina kaasua Morgan”, joka johdattaa kuulijan bensakäryisiin tunnelmiin suomalaisille maanteille. Kappaleesta tehtiin myös musiikkivideo ja se kertoo yhtyeen keikkakiertueella autoa ajaneesta roudarista nimeltä Morgan. Morgan sairasti Erängön tapaan diabetesta ja joutui komplikaatioihin sen takia ja teki lopulta itsemurhan. Morganin kohtalo kosketti Eränköä niin kovasti, että hän alkoi huolehtimaan omasta diabeteksestaan vakavammin kuin ennen. Levyn päättää Matti Jaarasen sanoittama ja tulkitsema hidas balladi ”Kuka lopulta tietää”.
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki kappaleet säveltänyt Pekka Hedkrok ja kaikki kappaleet sovittaneet Hedkrok, Hannu Lemola ja Veli-Pekka Oinonen, ellei toisin mainita.
A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Se tekee gutaa – 2.31 (san. Timo Eränkö, sov. Lapinlahden Linnut) *
- Sä teet mut hulluksi – 2.56 (san. Timo Eränkö – Heikki Salomaa)
- Helppoa elämää – 3.18 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Tapio Liinoja, sov. Hedkrok – Lemola – Liinoja – Oinonen)
- Hengessä Kollaan – 2.31 (säv. Veli-Pekka Oinonen – Pekka Hedkrok)
- Komea loppu – 1.53 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Mikko Kivinen)
- Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu – 1.25 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. ja sov. Lapinlahden Linnut) *
- Ollin lapset – 3.36 (san. Timo Eränkö)
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Taas uusi nero – 3.28 (san. Tapio Liinoja)
- Kalliossa – 2.47 (san. Timo Eränkö ja Heikki Salomaa, sov. Hedkrok)
- Olaa ja Lailaa – 2.44 (san. Tapio Liinoja, sov. Lapinlahden Linnut) *
- Tiiviö – 2.09 (säv. Veli-Pekka Oinonen, san. Heikki Salomaa, sov. Lapinlahden Linnut) *
- Paina kaasua Morgan – 4.24 (san. Timo Eränkö)
- Kuka lopulta tietää – 3.12 (san. Matti Jaaranen)[8]
(*) Esitetty sketsisarjassa Kuudesti laukeava (1992).
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Timo Eränkö – laulu, tenorisaksofoni, sorsapilli
- Pekka Hedkrok – laulu, kosketinsoittimet, bassosyntetisaattori
- Matti Jaaranen – laulu, trumpetti, junapilli
- Mikko Kivinen – laulu, ukulele
- Hannu Lemola – laulu, rummut, lyömäsoittimet
- Tapio Liinoja – laulu, huuhkajapilli
- Puka Oinonen – laulu, sähkökitara, akustinen kitara, mandoliini, dobro, baritoniukulele, vetopasuuna, slidehuilu, basso
- Heikki Salomaa – laulu, sorsapilli, lintupilli[8]
Vierailijat (11)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikki Keskinen – tenorisaksofoni
- Simo Salminen – trumpetti
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kari Kalén – äänitys (Herodes-studiot)[1], tuottaja
- Pekka Hedkrok – tuottaja
- Puka Oinonen – tuottaja
- Matti Jaaranen – kansi
- Timo Eränkö – kansi
- Juha-Pekka Laakio – valokuvat
- Eero Heikkinen – graafinen toteutus (Neo-Geo Oy)
- Kestoviihde Oy – kustantaja (1992)
- Antti Kirvesmäki – tekniikka (Kestoviihde Oy)[8]
Julkaisu, vastaanotto ja arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumi julkaistiin marraskuussa 1992 ja yhtye esiintyi 28. marraskuuta Lauantai-illan huumaa -televisio-ohjelmassa, jossa yhtye promosi uutta albumiaan. Kivinen ei ollut mukana albumin julkaisutilaisuudessa eikä tv-ohjelmassa.
Helsingin Sanomien Ilkka Mattila piti albumia mielenkiintoisena mutta epätasaisena ja sen kappaleita jo ryhmän televisio-ohjelmista tuttuina: ”Levyltä kuunneltuna musiikista löytyy silti enemmän arkea, murhetta ja silkkaa viisauttakin. Samalla Linnut alkavat tosin kuulostaa tavanomaiselta popyhtyeeltä, jonka soundi on välillä teennäinen ja jossa on ihan liian vähän hyviä laulajia.”[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Timo Rossi: Lapinlahden Linnut - Miksei asioista puhuta, s. 212-216. Jyväskylä: Docendo, 2023. ISBN 978-952-382-569-7
- ↑ LAP-LAU Sisältää hitin: Levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla 1960-2018. Viitattu 10.1.2024.
- ↑ Lapinlahden Linnut - Suositut Spotify. Viitattu 17.1.2024.
- ↑ Lapinlahden Linnut - Grrr! - Releases Discogs. Viitattu 8.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Jukka Lyytinen: Lapinlahden Linnut ISBN 952-471-098-6
- ↑ Grrr!-albumi yhtyeen kotisivuilla (kappaleita klikkaamalla esiin tulevat niiden sanat, säveltäjät ja sanoittajat)
- ↑ Tähdet kertovat -albumi yhtyeen kotisivuilla (kappaleita klikkaamalla esiin tulevat niiden sanat, säveltäjät ja sanoittajat)
- ↑ a b c Lapinlahden Linnut - Grrr! (1992, Vinyl) ja liite Discogs. Viitattu 8.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Mattila, Ilkka: 30 vuotta klassista folk-honotusta. Helsingin Sanomat, 19.11.1992, s. 50. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 1.2.2021.
