Groznyin enkelit
| Groznyin enkelit | |
|---|---|
| De krenkede | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Åsne Seierstad |
| Kieli | norja |
| Genre | yhteiskuntakuvaus |
| Julkaistu | 2007 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Päivi Kivelä |
| Kansitaiteilija | Heidi Bradner, Mika Tuominen |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 2008 |
| Ulkoasu | sidottu |
| Sivumäärä | 331 |
| ISBN | 978-951-0-33917-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Groznyin enkelit on norjalaisen Åsne Seierstadin kirjoittama dokumentaarinen teos sotien jälkeisestä Tšetšeniasta. Seierstad matkusti ensimmäisen kerran Tšetšeniaan vuonna 1994, hieman sen jälkeen, kun venäläiset joukot olivat hyökänneet sinne. Hän toimi norjalaisen Arbeiderbladet-lehden kirjeenvaihtajana seuraten Tšetšenian kriisiä kahden vuoden ajan paikan päällä. Vuonna 2006, sotien päätyttyä, hän palasi takaisin Tšetšeniaan ja matkusti alueen eri puolilla. Groznyin enkelit perustuu enimmäkseen näiden matkojen aikana tehtyihin muistiinpanoihin.
Teoksessaan Seierstad kertoo aluksi kokemuksistaan Tšetšeniassa sodan aikana ja valottaa myös historiallisia taustatekijöitä, jotka johtivat sodan syttymiseen. Ensimmäisellä Tšetšenian-matkallaan Seierstad tapasi sekä venäläisiä sotilaita että tšetšeenisissejä. Hän tapasi myös muiden muassa tšetšeenikapinallisten johtajan Salman Radujevin.
Teoksen pääpaino on kuitenkin Seierstadin toisen matkan kokemuksissa. Vuonna 2006 hän joutui kulkemaan rajan yli salaa ja käyttämään valepukua matkansa ajan. Venäjän viranomaiset valvoivat tiukasti maasta lähteviä tietoja, joten Seierstad piti kahden vuoden aikana keräämänsä materiaalin salassa ennen paluutaan kotimaahansa vuonna 2007. Heti Groznyiin palattuaan Seierstad majoittui Hadižat Gatajevan ja Malik Gatajevin taloon, jossa pariskunta piti orpokotia. Kirjassaan Seierstad kertoo erityisesti lapsista, jotka ovat sodassa menettäneet sukulaisensa, kotinsa ja kaiken muunkin. Monet lapset elävät kadulla, kärsivät kylmää ja nälkää sekä haistelevat liimaa tai käyttävät muita huumaavia aineita. Tällaisia lapsia Gatajevit ottivat hoiviinsa. Osa lapsista tuotiin heille, ja osan he poimivat itse mukaansa kaduilta ja toreilta, joissa lapset olivat kerjäämässä tai varastelemassa.
Seierstad haluaa kirjallaan muistuttaa, että vaikka sota on päättynyt, Tšetšenian tragedia jatkuu edelleen.